Mikko Hiiren maailma

Hotellin päärakennuksen edustalla seisoskeli Hessu cowboy-tamineissaan. Reissun ensimmäinen hahmokuva ja nimmarit. JEEEE!


Nimikirjoitusten metsästys on puistoissa erittäin suosittua. Lähes jokainen hahmoa tapaamassa käyvä pyytää myös nimmarin. Puistoissa myydään erityisiä nimikirjoitusvihkojakin, mutta vihkon voi hankkia jo kotoakin.

Hyvä nimikirjoitusvihko on kierreselkäinen, jotta se pysyy auki halutulta sivulta myös hahmojen hiukan kömpelöissä tumpuissa. Sopiva kynä on mielellään kuulakärkikynä (tussit saattavat sotkea hahmon kädet) ja normaalia paksumpi.


Aamupalaa nautittiin Chuckwagonissa. Aamupalan sisältö Disney-hotelleissa vaihtelee hiukan hotellin tasosta toiseen. Cheyennen hintaan sisältyvässä aamiaisessa on tarjolla mm.muutamaa lajia leikkelettä, juustokuutioita, muroja, jugurttia, mehua, kahvia/teetä/kaakaota, paahtoleipää, croisssanttia, suklaacroissanttia jne.

Lisämaksusta on mahdollista saadaa lämmin aamiainen (munia, pekonia jne.)


Aulan komeaan takkaan oli kolean sään takia sytytetty tuli, mutta meillä ei ollut aikaa jäädä istuskelemaan.


Hyppäsimme hotellin bussiin ja suuntasimme Disneyland-puistoon. Olimme ajoissa arkipäivänä liikkeellä, joten porteilla oli vielä hiljaista.


Aamu-usva verhosi Ruususen linnaa marssiessamme sitä kohti.


Linnan sisäpihalla tönötti kuningas Arthurin miekka alasimessa. Ei noussut näiden lasten voimilla - ei siis ollut kuninkaallisia mukana.


Ensimmäinen ajelu oli Dumbo. Korvat kohmeessa Dumbo lennätti meitä korkealla Fantasylandin yläpuolella.



Sitten tultiin taas maan kamaralle ja ajeltiin Lancelotin karusellissa ja Teekupeissa.


Mikä on hiukan retro pyörii lujaa ja nousee korkealle?


Se on tietysti Orbitronin raketti. Jonia hiukan jänskätti, joten he lensivät hiukan matalammalla. Me vedettiin Roosan kanssa mahdollisimman ylhäällä.


Autopia oli vuorossa seuraavaksi. Ajatus oli, että Joni ajaisi omaa autoaan ja Roosa ja minä peesattaisiin omalla.

Ajelun Cast Member oli kumminkin sitä mieltä, että Joni olisi liian lyhyt ajamaan. Ei muuta kuin hartiat kasaan ja kaikki kolme samaan autoon.

Joni ajoi ja kyllä hirvitti.


Autopian jälkeen kuulimme Buzz Lightyearin kutsuvan meitä apuun taistelemaan pahaa keisari Zurgia vastaan. Otimme tehtävän vastaan ja laserit laulamaan.




Oli aika rauhoittua ja kierrellä hiukan Main Streetin kauppoja. Niissä on paljon muutakin nähtävää, kuin hirveä määrä myytäviä Disney-tuotteita.

Voi esimerkiksi ihailla, miten taitavissa käsissä syntyy lasiesineitä tai kauppojen sisustuksia. Eikä kannata unohtaa katsahtaa välillä ylöspäin, sillä myös katot ovat upeita.


Kauppoja hetken kierreltyämme kuulimme Minnin Juhlajunan saapuvan.




Tämän miniparaatin kyydissä oli monia tuttuja. Juna pysähtyi Central Plazalle ja hahmot jalkautuivat.



Nimikirjoitusvihkot esiin ja perään.



Koska olimme linnan edustalla päätimme sukeltaa lohikäärmeen luolaan.


Ei kannata herättää nukkuvaa lohikäärmettä! Aina sen joku kumminkin herättää ärjymään.



Oli lounasaika. Painelimme Toad Hall -ravintolaan. Fish'n'Chips oli meidän valintamme. Rouva Hiiri tilasi itselleen tuplana, koska siten sai tomaattikeiton alkupalaksi (Okei hän oli myös raskaana eli söi kahden edestä).


Ruokailimme ravintolan Taulusalissa. Seinällä on muuntuva taulu, jossa talon isäntä nähdään esim. Mona Lisana.


Kalorien polttamiseksi suuntasimme Liisan Labyrinttiin.


Monien mutkien kautta pääsimme Herttakuninkaan (tai paremmin Herttakuningattaren) linnaan.


Sen parvekkeilta on hienot näkymät Fantasylandiin ja vähän kauemmaskin.


Oli iltapäivätauon paikka. Hyppäsin höyryjunan kyytiin ja matkasimme sillä Main Streetin asemalle.


Kakarakaksikko oli ollut sitä mieltä, että ei me mitään päiväunia nukuta. Niin vaan sammuivat molemmat. Pienet torkut tekivät terää, sillä seikkailuja oli vielä edessä.


Palasimme Disneyland-puistoon hyvissä ajoin ennen paraatin alkua. Muut varasivat paikkaa paraatireitin varrelta ja minä kipaisin Casey´s Corneriin ostamaan kuumat kaakaot matkamuistomukeissa.







Paraatin nimi oli tuolloin Once Upon a Dream. Nykyisestä paraatista (Disney Magic on Parade) kertovan juttuni lukeneet varmaan huomaavat, että osa paraatilautoista on edelleen samoja.

Suosikkilauttani tässä paraatissa oli Pahikset.



Ilta alkoi hämärtää ja oli aika jättää Disneyland-puisto tältä päivältä.


Suuntasimme Disney Villageen. Se on noista päivistä muuttunut aika paljon. Esimerkiksi tätä komeaa porttia ei valitettavasti enää ole.


Meidän kohteemme oli Buffalo Bill's Wild West Show with Mickey and Friends (pitkähkö nimi? ;-) )


Show esitetään kahdesti illassa. Sen esikuvana on aikanaan oikean Buffalo Billin Eurooppaan tuoma kiertävä lännen show.

Jokainen saa portilta lännen hatun, jonka nauhan väri määrittelee, mihin katsomoon paikka on varattuna. Katsomot myös kilpailevat keskenänsä esityksessä.




Esitys on isossa hallissa, jossa katsomot reunustavat hiekkakenttää kolmelta sivulta.



Shown päätähtiä ovat Buffalo Bill ja Annie Oakley.


Todellisia tähtiä ovat kuitenkin ehkä eri eläimet ja taitavat ratsastajat.


Esityksen aikana tarjoillaan kiinteä menu. Lännen tyyliin ruoka tulee valurautapannulla.



Alunperin Disney-hahmot eivät olleet osa showta, mutta niiden toivottiin lisäävän lapsiperheiden kiinnostusta. Illan kaksi esitystä ovatkin yleensä melko täynna.



Yksi esityksen huippukohdista on kun oikea biisonilauma valtaa areenan. Isoja eläimiä!


Kussakin katsomossa pyörii muutamia rodeoklovneja, jotka viihdyttävät yleisöä omilla tempuillaan.


Loppuhuipennuksena roistot hyökkäävät postivaunujen kimppuun.


Ei huolta. Ratsuväki saapuu Buffalo Billin johdolla. Loppu hyvin ja kaikille jaetaan kultakolikot (suklaa).


Kello alkoi olla nukkuma-ajassa. Vaelsimme kauniisti valaistun Disney Villagen läpi hotellillemme koisimaan.