Mikko Hiiren maailma

1.6.2015 Maanantai



Aamiaista nautimme Golden Forest Loungessa. Viime syksynä hahmot jäivät pois aamupalalta, mutta aamiainen muuttui laajemmaksi.


Aamiainen oli mukava tapa tavata hahmoja, joten hiukan surku tästä muutoksesta. Golden Forest Loungen uusi aamiainen oli kumminkin parempi kuin Hotel New Yorkin aamiainen, jollaiseksi uuden "lämpimän" aamiaisen olin kuvitellut


Muutaman mutkan kautta (unohtunut pusakka, unohtuneet lääkkeet jne.) pääsimme matkaan Disney Villagen kautta kohti Disneyland Puiston Extra Magic Hour:ia.


Lego-kaupan logo on muuten tehty pienistä Lego-ukkeleista. Disneylandia kuvaavat taulut ovat taas pienistä Lego-palikoista.


"Tuonne on päästävä shoppailemaan!!!"


Ensimmäisenä kävime tapaamaan Hessua, jonka luo pääsimme 5 minuutin jonotuksella. Jonot pitenevät Extra Magic Hour:inkin aikana nopeasti eli puistossa kannattaa olla heti klo 8:00.



Olimme ostaneet Disney PhotoPass+ -paketin. Näin pääsimme kaikki ammattilaiskuvaajan ottamiin hahmokuviin ja saimme rajattomasti ajelukuvia. Kerron paketista huomenna lisää.


Ilma oli kuin morsian - kaunis vaikkakin hiukan viileä ;-).



Tikun ja Takun luo odotimme hiukan pidempään (20min), koska olimme tulleet vasta 8:30. Mutta hymy nousi huulille helposti muilla paitsi Saara-tädillä, joka taisteli Meerin kanssa.


Ensimmäinen ajelu on Buzz Lightyear. Totisin ilmein mentiin - olihan tässä tosi kyseessä, kun Zurg meinasi viedä kaikkien lelujen paristot.


Ajelukuvat ovat Buzzissa siinä mielessä mukavat, että oma tulos tulostuu kuvaan. Ei siis tarvitse jälkikäteen tapella kuinka paljon kukin sai pisteitä.




Sitten suuntasimme Peter Pan -ajelulle. Se ei ollut vielä auennut ja jono oli jo kasvanut aika pitkäksi, joten nappasimme siihen Fast Passit. Kävelimme Lumikki-ajelulle ja pääsimme kyytiin hyvin lyhyellä jonolla.



Viereiseen Pinokkioon ei myöskään vielä ollut kertynyt jonoa.



Ennen Fast Passien paluuaikaa ehdimme vielä heittämään parit kiekat teekupeissa.


Jono Peter Paniin oli vain kasvanut, joten Fast Passien ottaminen osoittautui juuri oikeaksi ratkaisuksi. Vaikka teimme vahdinvaihdon lastenrattaiden vahtimisen suhteen (Meeri nukkui), olivat molemmat perheet ajelleet Peter Panin alle 10 minuutissa.


Koukkasimme Adventurelandin kautta Frontierlandiin.


Fuente del Oro oli meillekin uusi tuttavuus. Olemme monesti halunneet syödä siellä, mutta se on usein suljettuna talvikaudella. Ruoka on TexMex pikaruokaa. Kuvassa tacot meksikolaisella riisillä.


Lasten annoksessa oli kalkkunavoileipä lisukkeiksi otimme kirsikkatomaatit. Omenalohkot olivat oikeastaan jälkkäri, mutta samallahan ne menivät.


Aikuisten menuun sai jälkkäriksi Churroja. Niitä tulikin melkoinen pussillinen.

 Ravintolassa on kaksi erillistä ruokailusalia sisällä ja isohko terassi sisäpihalla ulkona.


Seinillä oli upeita meksikolaisia naamioita ja veistoksia.


Serkkujen perhe meni ensin Ukkosvuorelle junailemaan.






Sitten setä ja täti jäivät vahtimaan meidän churroja natustavia lapsia. Serkkutytöt pääsivät kyytiin toistamiseen, koska olimme ottaneet Fast Passit myös Ainolle ja Elkulle, jotka eivät halunneet / päässeet kyytiin.



Meeri ja minä lähdimme kärrytellen kohti Town Squarea Main Streetillä. Samalla kuvailin hiukan matkan varrella.





Muu joukko lähti vastakkaiseen suuntaan kohti Frontierlandin rautatieasemaa.


Höyryjunalla puksutellen he saapuivat reilusti myöhemmin Town Squarelle.


Kahvin piristäminä palasimme Disneyland puistoon.


Aloitimme pikakierroksella Liberty Arcadessa. Siellä esitellään Vapauden Patsaan historiaa.


Tästä Ranskan lahjasta Yhdysvalloille kerrotaan esittelyvitriineissä ja Vapaudenpatsaan avajaisia esittävällä dioraamalla.


Turhan moni ohittaa nämä pienet esittelyt kiirehtien vain isoihin ajeluihin.


Me otimme rauhallisemmin ja seuraavakaan pysähdys ei ollut ajelu. Central Plazalta Frontierlandiin kuljetaan puisen linnoituksen, Fort Comstockin, läpi.

Linnoitus ei kuitenkaan ole pelkkä lavaste tai koriste, vaan sen käytäville ja rakennuksiin pääsee sisään.

Reitti alkaa Central Plazalta tultaessa vasemmalta puolelta. Aika vaatimaton nuoli opastaa nousemaan rappusia.


Niitä harvoja, jotka kierrokselle lähtevät, odottaa mukavia yllätyksiä. Reitti kulkee eri käytöissä olleiden huoneiden läpi. Kaikki rekvisiitta on joko aitoa antiikkia tai hyvin tarkasti ajanjakson mukaan tehtyä.



Osan matkaa kuljetaan linnoituksen muureilla. Täältä reilusti maan pinnan yläpuolelta avautuu vallan erilaiset näköalat ja kuvausmahdollisuudet.


Dioraamoissa tavataan myös koko joukko villin lännen sankareita ja kuuluisuuksia.



Tämä kohde on hetki ottaa rennosti - kuten tämä mainari. Erittäin mukava paussi kesken kiireen ja hälinän.


Sitten olikin aika vetäistä Elsa-mekko päälle oli nimittäin aika mennä jonottamaan Frozen Sing-Along -esitykseen.


Päivä oli kesäkauden ensimmäinen ja tämä uusi esitys veti Chapparal-teatterin täpötäyteen joka esityksessä. Pitkää jonoa ei kannata säikähtää, sillä jonotusalue on mitoitettu niin, että siinä olevat mahtuvat seuraavaan esitykseen.


Tarzan- ja Talven Ihmemaa -esitysten jälkeen teatterin lava oli kokenut muutoksen. Elokuvan suosikkihamot ja Arendellen asukkaat olivat ottaneet lavan haltuunsa.


Esityksistä osa on englanniksi ja osa ranskaksi, joten kannattaa tarkistaa asia ohjelmalehtisestä



Arendellesta palasimme Thunder Mesaan ja vaelsimme kohti Henry Ravenswoodin kartanoa - Phantom Manoria.


Huolimatta kaikista kummituksista, luurangoista, kauhistuksista ja muista Mikin jutuista pääsimme ehjin nahoin pois kartanosta.


Vierailimme vielä Boot Hillin hautasmaalla ennen paluuta Thunder Mesan keskusraitille.



Puistossa oli todistettavasti myös muita suomalaisia - näillä oli jopa osaava nimi.


Kellon viisarit osoittivat päivällisaikaa. Kadun hienoin nokkimispaikka on Silver Spur Steakhouse, joten sinne siis.


Ruoka oli tälläkin kertaa hyvää ja maittavaa. Vaihtoehtona on pihvien lisäksi myös kevyempiä annoksia niitä kaipaaville.


 Lastenateria tarjoiltiin hauskasti Mikki-aluslautaselta.

Ravintolasali oli ääriään myöten täynnä. Sali kaipaisi lisää pehmeitä pintoja, koska nyt tautahälinä oli suorastaan melua. Asiaa ei helpottanut, että istuimme melko lähellä odotusaulaa. Siellä olevaa pianota kävivät pimputtamassa kaikki muut paitsi soittotaitoiset. Tarjoilijammekin oli ilmeisesti asiasta ärsyyntynyt, koska kävi useasti hiukan turhautuneena sulkemassa pianon kannen.




Herkkujälkkäreihin mennessä meno alkoi onneksi rauhoittua. Jälkkäritkin maistuivat erinomaisilta.


Ilta oli alkanut hämärtyä ja Ukkosvuori loisti upeana iltataivasta vasten.


Päivä oli ollut pitkä, mutta asettauduimme vielä Ruususen linnan eteen odottamaan Disney Dreams -esitystä.

Valokuvat eivät anna oikeutta esitykselle, joten koostan siitä myöhemmin videon.


Dreamsin lopputahtien jälkeen oli aika vaeltaa ihmismassan mukana ulos puistosta kohti hotellia.