Mikko Hiiren maailma

Keskiviikko 5.2.2014

Aamu alkoi totutusti kuuden jälkeen. Aamupesut, pukeminen, huomenet isovanhemmille, ranskankielistä Disney Channelia ja aamupalalle.



Minni retkivaatteissaan tuli aamiaiselle. Saimme nauttia aamiaista taas hyvässä rauhassa. Minnilläkin taisi olla vähän tylsää, kun väkeä oli niin vähän tähän aikaan. Hän järjesteli jogurtteja pöydällä ja sitten toi pikku purkkeja lapsillekin. Ei ole mennyt jogurtti niin hyvin alas kummaltakaan lapselta aiemmin!


Eliaskin alkoi jo tottua isoon Minniin.

Tänään oli Disneyland Parcissa Extra Magic Hours -aamu (EMH). Se tarkoittaa, että Disney-hotellien asukkaat pääsevät puistoon kello 8:00 alkaen ja tavalliset vieraat vasta kello 10:00.

Kaikki ajelut eivät suinkaan ole auki. Yleensä auki ovat Buzz Lightyear´s Laser Blast, Space Mountain - Mission 2 ja Orbitron - Machines Volantes Discoverylandissa sekä le Carrousel de Lancelot, Dumbo - the Flying Elephant ja Mad Hatter´s Tea Cups Fantasylandissa. Varsinkin vilkkaampina aamuina muutkin ajelut alkavat aueta jo ennen kello 10:00.

Mielestäni tämä on kyllä aika hyvä sorttimentti. Monet näistä ajeluista ovat pienemmän väen suosikkeja. Näistä varsinkin spinnereiden (Orbitron, Karuselli, Dumbo ja Teekupit) ongelma on niiden suosio suhteessa niiden kapasiteettiin. Tästä seuraa se, että 90 sekunnin ajeluun saattaa helposti hiljaisenakin päivänä joutua odottamaan lähemmäs tunnin.

EMH:n aikana jonoja ei juuri ole eli muutamien minuuttien varttumisella pääsee kaikkien näiden kyytiin. Tunnissa ehtii siis ajella sen mikä myöhemmin päivästä veisi puolipäivää.


Niin kiire ei kuitenkaan ollut, etteikö herrasväki olisi taas ajellut Main Streetin kyytipelillä - tällä kertaa paloautolla.



Autokyydin jälkeen tiukka oikea Discoverylandiin.


Jo paljon ennen matkaa Aino oli houkutellut ja koukutellut mummon tulemaan Rakettiin eli Orbitroniin. Mummo ei vissiin ihan tiennyt mihin oli suostunut.

Rohkeasti kumminkin mummokin kyytiin nousi, kuten kuvasta näkyy. Keskitasolla mennään niin, että mummon valkoinen baskeri vain vilkkuu.


Raketin jälkeen iskä kävi yksinään ajelemassa Space Mountain -vuoristoradan. Siinä vaunut ammutaan tykistä liikkeelle läpi asteroidikenttien ja muiden avaruuden vaarojen. Eturivissä on parhaat näkymät, mutta vauhdikkaimmain ajelun saa takarivistä.


Seuraavaksi menimme kaikki Buzz Lightyear´s Laser Blast -ajeluun päihittämään keisari Zurg. Varoituksena kaikille tämä on aika koukuttava ajelu.

Ihmiset lastataan kahden hengen vaunuihin, joissa on kummallekin laserpyssy ja tulostaulu. Sitten vaan ajelulle keskelle videopeliä ammuskelemaan Z-maaleja ja keräämään pisteitä.

Ajelu sopii kaikille, mutta peliäänet ovat tosi kovalla. Ainakin meidän lapset pitävät täällä mielellään kuulosuojaimiaan.


Koska kello alkoi olla vartin yli yhdeksän, oli aika siirtyä Fantasylandiin.

Aiemmin olen maininnut, että lukitsemme lastenrattaat, mikäli koko seurue lähtee ajeluun. Fantasylandissa EMH:n aikana emme yleensä siirtele rattaita ajeluiden välissä. Tälläkin kertaa parkkeerasimme rattaat karusellin ratasparkkiin, josta noudimme ne vasta Lumikin jälkeen.


Ainakin ilmeestä päätellen mummokin tykkäsi karusellista.


Lancelotin karusellissa on muutamia vaunuja niille, jotka eivät halua kavuta hevosen selkään. Myös kaikkein nuorimmat ohjataan vaunuihin.

Melkein kaikkiin ajeluihin Disney käyttää alaikärajana yhden vuoden ikää. Vuoden ikärajan taustalla on varmasti varmistaa turvallisuus myös esimerkiksi hätäpysäytystilanteissa. Pienen vauvan niska on varmasti vaarassa, jos esimerkiksi karuselli joudutaan pysäyttämään hätäpysäytyksellä tai siihen tulee vika, joka pysäyttää vauhdin yllättäen.

Käytännössä ajelun Cast Member saattaa kysyä lapsen ikää, jos pyrit ajeluun pienen kanssa. Jos vastaus on alle vuosi, melko varmasti tulee käännytys. Jos päästät pienen valkoisen valheen ja sanot yksi, voi tulla ehkä kevyesti sarkastinen vastaus: "jos niin sanot...", mutta pääsette kyytiin. En halua tällä kehottaa epärehellisyyteen tai vaarantamaan ketään, mutta omalla vastuulla ja harkinnalla näin voi tehdä ja on tehty ;-).

Eliaskin 18kk sai jo kyllä ratsastaa omalla hevosella, mutta iskän piti seistä vieressä varmistamassa ettei putoa.


Pyöriminen jatkui seuraavassakin kyydissä, josta pappa jäi suosiolla pois. Mummokin tuli mukaan vain jos kuppia ei pyöritetä.


Sitten oli taas aika nousta taivaalle Dumbon kyydissä.


Elias oli iskän kanssa ja Aino äiskän kanssa saman norsun selässä.

Vaikka tämäkin on ns. lasten ajelu, vauhti on aika kova ja koska ajelu on jalustalla ollaan aika korkealla maasta. Tämä on hyvä huomioida, jos aikuiselta puuttuu huvipuistokestävyyttä.


Peter Pan aukesi hieman ennen kymmentä, joten siihen seuraavaksi. Ajelussa lennetään merirosvolaivalla lastenhuoneen ikkunasta öisen Lontoon yli MikäMikäMaahan. Ajelun juoni seurailee löyhästi Peter Pan elokuvaa.

Tämä on Fantasylandin ns. Darkride-ajeluista vähiten pelottava. Jos epäilet, että lapsesi arkailee ajeluissa, kannattaa kokeilla tällä ensimmäisenä. Kuulosuojaimet leikkaavat pelkoa näissäkin.

Jostain syystä mummo, joka oli jo ajellut raketilla sekä teekupeilla ja selvinnyt hengissä, koki epämiellyttävänä tämän ajelun liikkeen. Vaunu roikkuu katossa olevasta kiskosta ja tekee pieniä nousuja ja laskuja sekä aika tiukkoja kurveja. Vauhti on kumminkin hiljainen.


Pinokkion matkaan mentiin seuraavaksi. Tässä (kuten Lumikissakin) matkustetaan pienissä vaunuissa mutkaista rataa pitkin läpi pimeiden huoneiden, joissa on lavastettuna kohtauksia ko. elokuvasta.

Tämän ajelun ehdottomia huippuja ovat erilaiset lelut ja kellot Gepetton pajassa ja Sininen Haltijatar, joka taikoo Pinokkion oikeaksi pojaksi.


Lähimpänä linnaan sijaitseva Lumikki-ajelu on näistä kolmesta kaikkein pelottavin - ainakin jos pelkää rumaa noitaa, joka oikeasti tunkee vastaan joka nurkasta.

Ennen ajeluun menemistä kannattaa malttaa hetki ja tarkkailla kuvassa näkyvän tornin ikkunaa. Lumikin äitipuoli nimittäin avaa ajoittain verhot ja tarkkailee ikkunasta ihmisiä kovin pahansuopana.


Ajelun vieressä on seitsemän kääpiön kauppa. Sieltä löytyy laaja valikoima prinsessapukuja, mikäli sellainen on hakusessa.


Kaupan etuosa on selkeästi osa viereistä linnaa. Takaosasta sen sijaan löytyy kääpiöiden mökki.


Löydätkö mahdollisesti kääpiöiden sänkyrivistön? Niihin nimet on kaiverrettu ranskaksi, mutta osaatko nyt ja heti luetella kääpiöt suomeksi? (vastaus tämän blogitekstin lopussa)


Linnan tyrmässähän olimme jo käyneet sunnuntaina, joten nyt oli aika kiivetä linnan yläkertaan. Koko linnan esittely löytyy neliosaisena täältä.


Retkueemme päätti vaeltaa kohti Main Streettiä tutustumaan Liberty Arcadeen ja käydä kurkkimassa hiukan kauppoihin. Matkalla kumminkin törmäsimme tähän kaveriin.

Jono Puhin luo ei näyttänyt pitkältä, joten olihan häntä käytävä tervehtimässä.


Main Streetin länsipuolen takana kulkee katettu Liberty Arcade. Nämä arkaadit ovat Pariisin Disneylandin erikoisuus. Katettuna ja lämmitettyinä tiloina nämä tarjoavat mukavan tavan kiertää Main Streetin kauppoja huonollakin kelillä.

Liberty Arcade on omistettu Vapauden patsaalle. Käytävän seiniä koristavat kuvat patsaasta ja näyttelykaapeissa kerrotaan tarkemmin patsaan rakentamisesta.

Puoleen väliin on rakennettu pieni dioraama Vapauden patsaan julkistamisesta.

Miksi aiheeksi on valittu Vapauden patsas? No, Vapauden patsaan lahjoitti Yhdysvalloille Ranska kansa eli siinä yhteys ja syy.



Vaikka Disneylandin kaupoissa riittää katseltavaa muutenkin, joskus on hyvä kääntää katse kattoon. Tämä upea lasikupoli löytyy esimerkiksi Emporiumin katosta. Sen keskiosa juhlistaa amerikkalaisia keksijöitä.


Kello alkoi lähestyä kahtatoista ja ravintolavarausta. Kuljimme siis Adventurelandiin kohti Pirates of the Caribbean -ajelua. Halusimme katsomaan merirosvoja juuri nimenomaan ennen ruokailua, koska ajelun veneet lipuvat ajelun alussa tulevan ruokapaikkamme läpi.


Varauksemme oli Blue Lagoon -ravintolaan. Tämä on ollut meidän kantapaikkamme Pariisin Disneylandissa. Nyt siis jo kuusi kertaa olemme ruokailleet täällä.

Ruoka on hyvää, joskaan ei tajunnan räjäyttävää, mutta ilmapiiri on huikea.


Ravintolassa on ikuinen Karibian yö. Varsinkin aurinkoisena päivänä on hämmentävää aterian jälkeen palata ulos valoon, kun jotenkin on mieltänyt päivän jo painuneen iltaan.


Alle kolmivuotiaalla on täälläkin etuoikeuksia - Elias sai jättiannoksen riisiä ja vihanneksia veloituksetta.


Ainolle tuli lasten menu: alkupalaksi dippivihanneksia ja pääruokana mausteriisiä ja lohta (lasten alkupalat ja ruoka tarjoillaan yhtäaikaa aikuisten alkupalojen kanssa)


Jälkkäriksi Ainolle tuli tietenkin jäätelöä! Lasten menu 3-11 vuotiaille sisältää yhden juoman ja maksaa 15,99€


Mummo, pappa ja äiskä söivät alkupalaksi Karibialaisen salaatin. Iskän alkupala oli Buccaneer´s Cocktail eli katkarapuja.


Äiskä söi pääruokana rapuravioleja. Kuvassa annos näyttää pieneltä, mutta tuo lautanen on vain pienen pöydän kokoinen.


Isovanhempien pääruoka oli Colombo kanaa vartaissa mausteriisillä.


Iskä on täällä aiemmin syönyt esimerkiksi strutsia ja miekkakalaa. Nyt oli vuoro maistaa barrakudaa.

Se tarjoiltiin mausteriisin ja vihannesten kera. No, barrakuda maistui ihan kalalle. Tuntu oli vähän lihaisa, mutta selkeästi kalaa.


Jos se ei liekehdi, se ei ole jälkiruokaa. Ravintolan hämäryys sopii hienosti liekitettäville jälkkäreille. Sekä äiskä ja iskä saivat Creme Bruleet.

Mummo ja pappa valitsivat ruokansa Buccaneer Menusta, johon sisältyy alkuruoka ja pääruoka (ilman juomaa). Buccaneer Menun hinta on 29,99€ / hlö.

Äiskä ja iskä ottivat Treasures of the Sea -menun, johon tulee lisäksi vielä jälkiruoka. Sen hinta on 35,49€ / hlö.

Ruuat voi valita tietysti myös vapaasti Á la Carte listalta. Jos haluamasi ruokalajit ovat vaihtoehtoina tietyssä menussa, saat ne menuna hiukan halvemmalla.


Ruokailun jälkeen matka jatkui Adventure Islelle. Isovanhemmat ja äiskä kiipesivät Robinsonin perheen puutaloon ja iskä rytkytteli kärryjä ympäri saarta päiväunille nukuttaminen mielessä.



Lasten nukahdettua äiskä ja iskä livahtivat "salaa" Big Thunder Mountain Railroadin kyytiin.



Tämä on kirjaimellisesti vuoristorata. Itse rata kulkee saarella joen keskellä. Asema sijaitsee mantereella eli juna sukeltaa kahdesti tunneliin joen alitse.

Vuoristoratana tämä ei ole paha. Tämän kohdalla, jos missään, kannattaa voittaa pelkonsa ja lähteä kyytiin, sillä kokemus on sen arvoinen.


Ukkosvuorelta jatkoimme kohti Thunder Mesan paremman väen aluetta ja Ravenswoodin kartanoa. No, ehkä se oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Täällä majaansa pitää Phantom.


Phamtom Manorin rappusilta aukeaa hieno näkymä Thunder Mesaan. Ei ihme, että Henry Ravenswood rakennutti talonsa tänne.

Kummitustalo on aika intensiivinen, mutta meidän lapset ovat ajelleet sen läpi useaan kertaan. Kuulosuojaimilla jännitystä saa pienennettyä tarvittaessa.

Kyyti on rauhallista ja tasaista eli siinä mielessä sopii kaikille.


Frontierlandin toisesta päästä löytyy rautatieasema, josta nousimme höyryjunan kyytiin.


Rata kiertää koko Disneyland Parcin eli tarjoaa uudenlaisen katselukulman puistoon.

Asemia reitin varrella on neljä: Main Street, Frontierland, Fantasyland ja Discoveryland. Näistä ehdottomasti ruuhkaisin on aina Main Street - hiljaisin yleensä Discoveryland.

Junassa voi matkata vaikka vain yhden asemanvälin tai vaikka kolme kierrosta puiston ympäri. Uusia matkustajia asemilta pääsee mukaan tyhjien tai vapautuvien paikkojen mukaan.

Mikään nopea siirtymäväline juna ei ole, sillä yleensä kävellen olisit jo perillä. Junat kulkevat 10-20 minuutin välein. Kokemuksena junakyyti on kumminkin mukava.

Lastenrattaat saa ottaa mukaan junaan, mutta vaikka ne saisi taitettua kasaan ne on jätettävä vaunujen päässä olevalle tasanteelle.

Me matkasimme junalla Main Streetille asti eli yhtä vajaa täysi kierros.



Disney Dreams oli hieno päätös tälle päivälle.



Lumikin kääpiöt: Viisas, Vilkas, Jörö, Nuhanenä, Unelias, Ujo ja Lystikäs (joka tuntuu olevan useimmille vaikein muistaa)