Mikko Hiiren maailma

Lauantai 8.2.2014


Tämän reissun viimeinen päivä alkoi aamiaisella hotellilla. Hessu oli aamun isäntänä.

Perjantai 7.2.2014


Ei ollut Minni enää niin iso,kun perjantain aamupala alkoi. Aino oli tuonut kotoa oman Minnin ja tässä poseerataan sen kanssa.

Torstai 6.2.2014

Voisiko aamu enää mukavammin alkaa kuin pesemällä hampaita sängyssä peiton alla katsellen Disney Channelia?

Tiistai 4.2.2014

Kuten aiemmin mainitsin meidän ja isovanhempien huoneiden välissä oli sisäovi. Lapsista ja isovanhemmista oli mukava käydä toivottamassa hyvät yöt ja huomenet yökkäreissä. Samalla saatiin synkronoitua molempien huoneiden lähtövalmius.


Aamupalalle saavuimme jo totutusti seitsemän aikoihin. Tänään oli Retkeilijä-Mikin vuoro käydä tervehtimässä meitä aamiaisella.

Maanantai 3.2.2014

Etukäteen oli pelätty, miten lasten sisäinen kello käy Ranskan aikaa. No, Elias heräsi normaalisti seitsemältä Suomen aikaa eli kuudelta Ranskassa. Aino olisi nukkunut vaikka puoleenpäivään.

Kello kuuden herätys oli oikeastaan ihan OK. Aamupalaa olimme joka tapauksessa kaavailleet kello seitsemään.

Kuka haluaa herätä lomalla noin aikaisin? Henkilö, joka haluaa välttää pahimmat ruuhkat.

Sunnuntai 2.2.2014

Elias ei tänään toiminut herätyskellona, vaan yli-innokas lumiaurakuski, joka suhasi takapihalla edestakaisin. Kuuden aikaan oli muutenkin ajatus nousta hoitamaan omat aamutoimet.

Lauantai 1.2.2014

Ei tarvittu herätyskelloa tänäkään aamuna. Elias hoiti tehtävänsä ja ennen seitsemää oli noustava.

Normaalimeno jatkui eteenpäinkin - kaurapuuroa aamupalaksi ja hammaspesulle.

Oli matkan lähtöpäivä, mutta nyt ei painanut matkastressi, sillä valmistelut oli tehty. Ainoastaan toilettilaukut matkalaukkuun ja laukkuvyö kiinni.

Yöllä oli tullut hiukan lunta. Aamupäivän askareeksi olikin sopivasti ulkoilua koko perheelle lumitöiden merkeissä. Samalla päiväruoka - makaronilaatikko kanasta - muhi uunissa. Jääkaappi ammottikin jo tyhjyyttään. Kerrankin kaikki oli riittänyt juuri sopivasti eikä kaappeihin silti jäänyt ruokaa pilaantumaan.

Ruokaa napaan ja Elias päiväunille.

Iskä lähti palauttamaan kirjaston kirjat ja tankkaamaan auton. Tulihan samalla lämmitettyäkin auto.

Ei mennyt paljon yli kahteen, kun Elias huuteli yläkerrasta. Ei muuta kuin matkavaatteet päälle.

Alkaakohan sitä ihminen tulla vanhaksi, kun ei meinaa matkan jälkeen päästä arkeen kiinni?

Meidän poppoo oli siis viime viikolla Pariisin Disneylandissa ja siitä matkasta olisi nyt tarkoitus kertoa. Itse asiassa ajattelin palata ajassa vielä hiukan kauemmas ja kertoa myös matkan valmistelusta.

Olemme 2010 tammikuun matkan jälkeen käyneet Pariisin Disneylandissa noin vuoden välein. Kumpikin lapsista on tehnyt yhden matkan äitinsä mahassa ja sen jälkeen Aino 4 kertaa ja Elias 2 kertaa "omin jaloin".

Ydinperheemme lisäksi joka reissuun olemme saaneet ylipuhuttua (tavalla tai toiselle) ystäviä ja sukulaisia (kts. Mikko Hiiren Disney matkat). Osittain ajatus on ollut tutustuttaa uusia ihmisiä Disneyn teemapuistojen maailmaan ja varsinkin viimeisimmillä reissuilla saada lisäkäsiä lasten kanssa reissaamiseen.

Meidän perhe kotiutui myöhään eilen illalla Pariisin Disneylandista.

Reissu oli kaikinpuolin mukava ja onnistunut.

Kunhan pää lakkaa pyörimästä ja likapyykit on pesty rupean kertomaan tarkemmin viime viikosta.