Mikko Hiiren maailma

Sunnuntai 2.2.2014

Elias ei tänään toiminut herätyskellona, vaan yli-innokas lumiaurakuski, joka suhasi takapihalla edestakaisin. Kuuden aikaan oli muutenkin ajatus nousta hoitamaan omat aamutoimet.



Lasten ajateltiin antaa nukkua hiukan pitempään, mutta Elias heräsi tikkana pystyyn, kun iskäkin nousi.

Aamutoimien jälkeen kaikki lähtökuntoon ja alas aamupalalle.


Luulisi, että juustot, leikkeleet ja karjalanpiirakka maistuisi kaurapuuroa paremmalta, mutta niin vaan Elkku huuteli "Puuroo", kun sitä ei eteen tullutkaan.


Taisi olla myös matkajännitystä masussa, kun syöminen oli hiukan närppimistä. Iskä kylläkin söi todella tukevasti (eikä ottanut edes puuroa!)

Pieni pelko oli, että yöllä tulisi runsaasti lunta ja auto pitäisi kaivella esiin. Onneksi lunta ei ollut tullut lainkaan ja herrasväki laukkuineen oli autossa jo hiukan ennen puoli kahdeksaa.

Auton olisi voinut jättää Cumuluksenkin parkkiin viikoksi, mutta päädyimme kuitenkin Lentoparkkiin. Ajomatka hotellista sinne kesti reilun viisi minuuttia.

Liekö moukantuuria, mutta taas vaihteeksi löysin parkkiruudun läheltä porttia. Bussi kentällekin lähti melkolailla heti, kun olimme saaneet laukut sisään.

Vaikka olin laukkumäärää koittanut minimoida ja järkevöidä, tuntui kuormamuulilta roudata laukkuja lyhyt matka pysäkiltä terminaalin sisälle. Onneksi oven pielestä sai laukkukärryt ja kuorman pois harteilta.

Edellisillä reissuilla tumppuja, pipoja ja muuta pientä pois riisuttavaa on tungettu taskuihin, hihoihin ja ties minne, mistä ne voivat helposti pudota. Tällä kertaa meillä oli repussa varattuna pieni pussukka niitä varten.

Meidän pussukka on tullut jonkun lehden mukana lahjana. Se on ihanan pinkki ja kiristyy naruilla kiinni. Suosittelen!

Kello oli noin kahdeksan, mutta liekö sitten sunnuntaista johtuvaa, ettei terminaalissa ollut juuri ruuhkaa. Lasten kanssa matkustavina meidät ohjattiin Priority Check In / Baggage Drop -tiskille. Pääsimme suoraan tiskille luovuttamaan matkatavaramme.

Laukut luovutettuamme pääsimme jälleen jonottamatta priority turvatarkastukseen. Iskä oli tietysti taas se yksi kymmenestä, jolle metallinilmaisin piippasi sattumanvaraisesti - taputtelutarkastukseen siis.




Lähtömme oli portilta 27. Sen edustalla oli juuri vaneriaidoilla rajattuna remonttityömaa (tai kuten Aino sanoi kurkistaessaan aidan raosta: "Iskä mä löysin työmiesmaan!"), niinpä majoituimme lähemmäs porttia 28.


Koneemme odottelikin jo portilla. Vähän ennen yhdeksää pääsimme nousemaan koneeseen. Liikkeelle lähdimme kokolailla aikataulun mukaan.


Taktitointi toimi eli mummon ja papan viereen jäi tyhjä paikka.


Aino siirtyikin osaksi matkaa lukemaan Prinsessa-lehteä mummon kanssa.


Eliaskin nautti tästä järjestelystä sekä ihan omasta rusina-askista.

Lento kesti kolmisen tuntia ja laskeuduimme aikataulussa, mutta Charles de Gaullen lentokentälle tyypillisesti rullaus portille kesti kymmenen minuuttia.


Finnair käyttää CDG:n terminaalia 2D, joka on mielestäni melko selkeä ja siellä selviää vähällä kävelyllä. Matka portilta matkalaukkuhihnalle oli lyhyempi kuin Helsingissä paluumatkalla.

Kaikki laukut saapuivat hihnalle nopeasti ja ehjinä. On se vaan aina jonkinlainen helpotus saada kalsarinsa perille asti.


Olemme käyttäneet ATS Parisin lentokenttäkyytejä neljä kertaa ja joka kerta vastassa on ollut sama mies - Noel Sarl. Heillä on kaikkineen viisi kuljettajaa, joten melkoinen sattuma.


Lyhyen kävelyn ja hissikyydin jälkeen saavuimme parkkihalliin, jossa lastauduimme autoon. Lapsille oli firman puolesta istuimet, joten myös heille kyyti oli turvallista.


Koska saavuimme puolen päivän aikoihin moottoritiellä ei ollut ruuhkaa ja olimme perillä hotellissamme Sequoia Lodgessa noin puolessa tunnissa.

Teen hotellista erillisen jutun, joten en syvenny siihen tässä kohtaa.

Meille oli varattuna Golden Forest Club -tason huoneet, joten sisäänkirjautuminen tapahtui nopeasti ja heti perään setä tuli noutamaan meidän matkalaukkujamme.

Kello oli vajaan yksi iltapäivällä, mutta huoneemme olivat jo valmiina, joten päätimme tehdä Pitstopin huoneissa.


Huoneet sijaitsivat hotellin päärakennuksen kuudennessa kerroksessa. Mummon ja papan huone oli seinän takana ja oli yhdistetty meidän huoneeseemme väliovella. Tämä osoittautui hyväksi järjestelyksi.

Tässä välissä kävin hotellin concierge-tiskillä tekemässä ravintolavaraukset.

Kello lähestyi kahta (kolmea Suomen aikaa) ja aamupalan jälkeen oli nakerrettu vain sämpylää lentokoneessa, joten oli aika haukata jotain.

Edellisten reissujen kokemuksesta Earl of Sandwich Disney Villagessa oli hyvä vaihtoehto. Tarjolla on pääasiassa voileipägrillillä tehtyjä vaihtoehtoja, mutta niitä on riittävästi jokaiseen makuun.

Ensi silmäyksellä touhu voi näyttää kaaokselta - erityisesti ruuhka-aikaan, mutta kaikki toimii kuin rasvattuna. Ensimmäisenä valitaan seinätauluista halutut leivät. Iskä otti Original 1762 - paahtopaistia ja juustoa. Äiskä valitsi Chipotle avokado kanaleivän ja sekä mummo että pappa päätyivät samaan "kanaleipään". Lapsille otettiin lasten ateriat pizzaleivällä, limsalla ja pikkumuffinsijälkkärillä.

Seuraavaksi liitytään jonoon ja jonon kulkiessa kylmäaltaiden ohi voi mukaan poimia pullojuomia ja lisäsyötäviä.

Tilauspisteessä kerrotaan halutut leivät, otetaanko ne aterioina, haluttavat hanajuomat ja siihen mennessä mukaan tarttuneet lisukkeet.

Jono jatkaa edelleen uusien houkutusten ohi kohti kassaa. Siellä lisätään laskuun vielä uudet lisukkeet, maksetaan ja saadaan väristin.

Sen jälkeen valloitetaan pöytä ja odotellaan väristimen pärähdystä.

Värinän jälkeen mennään noutotiskille, josta saadaan leivät ym. sekä tyhjät mukit hanajuomia varten. Juomahanat sijaitsevat noutopisteen vieressä.


Vatsat täynnä aloimme vaeltaa kohti Disneyland Parcia.



Ensimmäisen päivän tavoitteena oli ainakin katsoa paraati, jotta voisimme käyttää keskiviikon tehokkaasti ajelujen kiertämiseen. Paraatin alkuun oli tässä vaiheessa vielä melkein kaksituntia, joten ehdimme tehdä ennen sitä muutakin.


Yhtä aikaa meidän kanssa Main Streetin Town Squarelle saapui myös hevosvetoinen raitiovaunu. Eikun parempi väki kyytiin iskän jäädessä työntämään lastenrattaat perästä.



Kuten muutkin Main Streetin menopelit tämäkin tarjoaa vain yksisuuntaisen kuljetuksen.



Hevoskyydistä siirryimme linnan tyrmään. Tapaamaan Merlinin lohikäärmeystävää. Tyrmästä aiemmin kirjoitetun jutun löydät tästä.


Tyrmästä ulospääsyn jälkeen oli aika lähteä veneilemään - It´s a Small World



Tämä meidän lasten suosikki taisi saada ainakin mummosta uuden ihailijan.


Pienestä maailmasta Liisan Labyrinttiin Ihmemaan ihmeitä kummastelemaan.

Siinä sitä oli sokkeloa monenlaista eli kuten mummo sanoi:"Siinä oli saatu monta mutkaa pieneen tilaan."
(Huom! Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi)



Herttakuningattaren linnasta avautuu hieno näkymä Fantasylandiin.



Jos paraatia haluaa katsella hyvästä paikasta, kannattaa hiljaisenakin ainakin mennä paraatireitin varteen 15-20 minuuttia ennen varaamaan paikat (ruuhkaisina päivinä 45-60 minuuttia ennen).

Paikasta kannattaa myös pitää kiinni, sillä aina tuntuu löytyvän niitä röyhkeitä ihmisiä, joiden mielestä heidän pitää päästä eteesi paraatia katsomaan. Tämä on niitä kulttuurieroja!

Disney Magic on Parade













Paraatin ja sitä seuraavan ihmismassan hälvettyä aloimme vaeltaa kohti Plaza Gardens -ravintolaa. Meillä oli varaus kello 18, mutta olimme ravintolalla jo reilusti ennen kuutta. Meidät otettiin vastaan ja ohjattiin pöytään.


Plaza Gardens on Buffet-tyyppinen ravintola. Buffetin ohelle voi tilata jotain juotavaa listalta tai ostaa lisäoptiona limsoista yms. free refills-palvelun. Tarjoilija käy tällöin pyynnöstä täyttämässä lasisi uudestaan ja uudestaan.


Aikuisten Buffet ilman juomaa oli 23,49€ ja juomalla 27,49€. Jos aiot juoda kaksi lasillista tai enemmän, juomalla vaihtoehto tulee halvemmaksi.


Lasten Buffet 3-11 vuotiaille maksaa 14,99€ ja se sisältää yhden juoman. Alle 3 vuotias syö buffetista ilmaiseksi, mutta maksaa juomasta erikseen (paitsi jos joku muu jakaa omastaan esim. nokkamukiin ;-) )


Tarjolla on todella paljon vaihtoehtoja laidasta laitaan. Plaza Gardens on paikka, johon kannattaa suunnata, jos seurueessa on ronkeleita ...mutta tietenkin vain mahat tyhjinä.

Tilaa kannattaa jättää ehdottomasti jälkiruuille. Tässä iskän lautasella on vain osa jälkkäritarjonnasta. Jos mitään muuta ei mahdu, maista ainakin tuota pähkinäpiirakkaa tuosta vasemmasta alakulmasta. NAM!


Jos voimat olisivat riittäneet, olisimme jääneet vielä katsomaan iltaesityksen Disney Dreams!


Alkoi kuitenkin tuntua siltä, että nyt oli aika mennä purkamaan laukut....


...ja lasten vaahtokylpyyn, joka heille oli luvattu ennen lähtöä. Älkää pelätkö lapset, iskä ei ehkä näytä tätä kuvaa teidän tuleville poika- ja tyttöystäville ;-)

Kumpikaan lapsista ei suostunut hotellin puolesta tuotuun matkasänkyyn, joten äiskä työnsi toisen sängyistä toisesta sivustaan seinään kiinni ja kävi siihen Eliaksen kanssa. Iskä tuuppasi toisen sängyn seinää vasten vasta, kun Aino oli kaksi kertaa tumpsahtanut lattialle unissaan.