Mikko Hiiren maailma

Lauantai 8.2.2014


Tämän reissun viimeinen päivä alkoi aamiaisella hotellilla. Hessu oli aamun isäntänä.


Tässä näkee miten isoja hahmot oikeasti ovat. Ainon pituus oli kuvaushetkellä 98cm -> Hessu reilusti yli kaksi metriä, vaan eipä tuo näytä enää Eliastakaan haittaavan.



Hymyilyttääköhän tässä Hessun seura vai ajatus, että tänään pääsee pois. ;-)


Hessun halausten jälkeen vihoviimeiset pakkaukset ja matkalaukut hotellin laukkusäilytykseen.

Luovutimme myös huoneemme pois heti aamusta, niin niistä ei enää myöhemmin tarvinnut murehtia.


Mummo pääsi viimeisenäkin päivänä turvatarkastuksesta puistojen alueelle.

Jo useamman vuoden Pariisin Disneylandissa on pitänyt antaa laukut läpivalaistavaksi ennen puistoihin pääsemistä. Pieni vaiva lisääntyneestä turvallisuudesta.


Sitten oli aika ottaa parit uusinnat. Mummo ainakin otti Buzz Lightyearin ihan tosissaan.


Rakettiin tietysti piti päästä.



Meidän ensimmäinen varsinainen ajelummehan oli It´s a Small World - siihen päätimme lopettaakin.

Tämän jälkeen oli ajatus mennä syömään ja palata rauhassa hotellille, mutta....


Tullessamme ulos pienestä maailmasta huomasimme, että Prinsessa Paviljonki avasi juuri ovensa.


Kyseessä on siis prinsessojen tapaamispaikka. Emme olleet aiemmin kokeilleet tätä, vaan edeltävillä reissuilla olemme tavanneet prinsessat Tuhkimon Majatalossa - Auberge de Cendrillon -ravintolassa.


Eihän meillä mikään kiire ollut, joten siihen vaan jonoon. Sitten se alkoi.... vähän väliä joku useimmiten espanjalaissyntyinen äiti paineli lastensa kanssa jonon ohi selittäen jotain Papista. Viidennen ja kuudennen vastaavan kohdalla alkoi kyllä jo lämmittämään.


Jonotusalue oli kyllä todella hieno, mutta tunti ja vartti yhden prinsessan tapaamiseen sekä jatkuvat ohittelu - ei toista kertaa kiitos! Ensi kerralla varaamme jälleen paikan prinsessaravintolaan.



No, Tuhkimo jonon perällä kyllä lepytti ja rauhoitti kaikki.

Ajatus ruokailusta Toad Hall -ravintolassa alkoi myös näyttää huonolta, sillä jono oli ulko-ovelle asti ja meillä alkoi olla kiire.

Ihan alunperin ajatus olisi ollut syödä jossain pöytiintarjoilupaikassa lähdön kunniaksi. Aikataulullisesti se ei vaan sitten onnistunut, sillä luonasta niissä alkoi saada vasta 11:30 - 12:00 alkaen ja lentokenttäkyyti olisi tulossa kello 13:00. Emme siis olisi ehtineet syödä rauhassa.


Käytännössä mummo, lapset ja iskä painelivat suoraa tietä hotellille pakkaamaan lastenrattaita matkakuntoon. Äiskä ja pappa menivät - pakko kai se on kertoa - Disney Villagen mäkkäriin ja ottivat ruokaa Take Awayna. Ruokailupaikkana oli hotellin aula.

Ruokailun jälkeen kaikki ehtivät vielä sopivasti vessapaussille. Sitten kello olikin jo yksi ja Noel-setä saapui noutamaan.


Ruuhkaa teillä ei ollut tälläkään kertaa, joten olimme hyvissä ajoin lentokentällä.

Nuo lasten lelulasit tulivat muuten niistä Happy Meal -aterioista.

Lähtöselvityksessä ei ollut minkäänlaista jonoa. Netin lähtöselvityksessä olin varannut vastaavat paikat kuin menomatkallakin. Myös tällä kertaa isovanhempien riville jäi tyhjä paikka.


Lento pääsi lähtemään ajallaan ja ilmeisesti tuulet olivat suotuisat, koska perille saavuimme melkein puolituntia etuajassa.

Matkatavaroiden saamisen jälkeen pikainen poikkeaminen lentokentän Alepaan.

En tiedä, kuka on keksinyt avata ruokakaupan lentokentälle, mutta se on loistava ajatus. Meilläkin jääkaappi ammotti kotona tyhjyyttä. Kaupasta sai näppärästi vähän evästä kotimatkalle ja sen verran ruokatavaroita, että seuraavan päivän aamupala saataisiin kasaan.

Lentoparkin bussi saapui laiturille yhtä aikaa meidän kanssamme. Sillä joutuisasti hakemaan omaa autoa, laukut kyytiin ja kohti kotia.

Kotona olimme puoli kymmeneltä. Onneksi molemmat lapset olivat pysyneet hereillä koko automatkan (Tikrun oma elokuva taisi auttaa), joten saimme molemmat nukkumaan helpolla.

Kaikkinensa mukava reissu. Kiitos vielä kaikille reissaajille!