Mikko Hiiren maailma

Lauantai 1.2.2014

Ei tarvittu herätyskelloa tänäkään aamuna. Elias hoiti tehtävänsä ja ennen seitsemää oli noustava.

Normaalimeno jatkui eteenpäinkin - kaurapuuroa aamupalaksi ja hammaspesulle.

Oli matkan lähtöpäivä, mutta nyt ei painanut matkastressi, sillä valmistelut oli tehty. Ainoastaan toilettilaukut matkalaukkuun ja laukkuvyö kiinni.

Yöllä oli tullut hiukan lunta. Aamupäivän askareeksi olikin sopivasti ulkoilua koko perheelle lumitöiden merkeissä. Samalla päiväruoka - makaronilaatikko kanasta - muhi uunissa. Jääkaappi ammottikin jo tyhjyyttään. Kerrankin kaikki oli riittänyt juuri sopivasti eikä kaappeihin silti jäänyt ruokaa pilaantumaan.

Ruokaa napaan ja Elias päiväunille.

Iskä lähti palauttamaan kirjaston kirjat ja tankkaamaan auton. Tulihan samalla lämmitettyäkin auto.

Ei mennyt paljon yli kahteen, kun Elias huuteli yläkerrasta. Ei muuta kuin matkavaatteet päälle.



Kimpsut ja kampsut autoon ja sitten mummoa ja pappaa hakemaan. En tiedä oliko mummolassa kovempi matkajännitys kuin meillä kotona, mutta ainakin siellä oltiin valmiina kuin partiolaiset.

Alkumatkasta tuulilasiin satoi hiukan alijäähtynyttä vettä, joka jäätyi ikävästi. Loppumatkasta keli parani ja taisi siinä aurinkokin vilkahtaa jossain kohtaa.

Saavuimme Cumulus Airport hotelliin Vantaalla noin kello 17, kuten alunperin oli ollut ajatuskin. Parkkitilaa löytyi vielä tähän aikaan mukavasti. Monet reissutöitä tekevät käyttävät tätä hotellia majapaikkana (olen itsekin majaillut siellä useasti), joten parkkipaikka täyttyy useasti kuuteen mennessä. Auto pitää silloin jättää hieman kauemmas.

Vastaanotossa oli pientä ruuhkan poikasta, mutta vartin venailun jälkeen päästiin asiaan. Molemmat huoneet olivat kuudennessa kerroksessa saman käytävän varrella hotellin "takapuolella". Meidän huoneemme oli nurkassa, joten siitä oli ikkunat kahteen suuntaan.


Meillä oli huoneessa (maailman isoin) pinnasänky sekä parivuode. Ajatus oli, että Aino nukkuisi pinnasängyssä ja rauhallisempi sekä pienempi Elias meidän välissä. No, todellisuudessa Aino nukkui poikittain meidän välissä ja Elias suostui pinnasänkyyn vain, jos sai pitää iskää kädestä. Olihan siinä mukavuus huipussaan.


Ennen iltaruokailua ehdittiin piipahtaa vielä alakerrassa sijaitsevassa leikkihuoneessa. Se oli suorastaan sähköinen kokemus, niin että Ainon tukkakin nousi pystyyn.


Huone itsessään ei ole suuren suuri, mutta hyvin varusteltu. Leluja, pelejä ja kirjoja oli yllin kyllin. Lapsia oli jopa vaikea saada lähtemään sieltä.


Iltaruokailemassa kävimme hotellin Huviretki-ravintolassa. Saavuimme paikalle muutama minuutti aukeamisen jälkeen - hyvä niin - sillä sali täyttyi melko nopeasti ja puolta tuntia myöhemmin ihmiset joutuivat jo odottamaan vapautuvia pöytiä.


Ilmeisesti suuri ruokailijamäärä oli yllätys, koska tarjoilijoita oli vain muutamia ja ruokien tuleminenkin kesti melko kauan. No, saapuessaan ruoka oli kyllä hyvää.

Lapset ottivat kana-annokset, jotka olivat kooltaan isot. Mummo söi kermaista lohikeittoa, pappa ja äiskä ottivat kanaherkkuleivät ja iskälle maistui valkosipulikana.


Ilta alkoi painua mailleen. Iltatoimien aika oli koittanut ja sen jälkeen silmät kiinni.