Tunnisteet:
väkerrys
Kuten vanha viisaus sanoo: "Mitään ei koskaan kannata heittää pois!"
Meillä on vuosikausia jemmailtu muutamaa kukkaverhoa. Ei olisi ikinä tullut mieleenkään ripustaa niitä ikkunaan, mutta nyt niille löytyi käyttöä.
Nyt on se aika vuodesta, kun jouluvalojen pitää löytää tiensä pihalle. Aika monessa paikassa niitä on jo ollut havaittavissa muutamia kuukausia, mutta meillä ne ripustettiin paikoilleen viime viikolla.
Kuten viime aikojen jutuista on voinut päätellä meillä vietetään joulua tänä vuonna hiukan Frozen-teemalla.
Kaikkeen sitä puolisot tottuvat. Vaimo ei ollut enää moksiskaan, kun viime viikonloppuna totesin:"Tehtäiskö viisimetrinen lohikäärme pihaan Halloweeniksi?"
No, ihan viisimetriseen ei ollut aikaa, mutta "tulta" syöksevä lohikäärmeen pää kumminkin syntyi.
Mallina oli tiestysti Maleficent Prinsessa Ruususesta. Muutaman luonnoskuvan jälkeen alkoi saha laulaa.
No, ihan viisimetriseen ei ollut aikaa, mutta "tulta" syöksevä lohikäärmeen pää kumminkin syntyi.
Mallina oli tiestysti Maleficent Prinsessa Ruususesta. Muutaman luonnoskuvan jälkeen alkoi saha laulaa.
Viime vuonna Ainon kolmevuotissynttärilahjaksi meidän takapihalle nousi pieni leikkipaikka.
Teema otettiin mistäpäs muualta kuin Pariisin Disneylandista - tarkemmin sanoen Frontierlandista.
Jos tykkää lapset, niin tykkää iskäkin rakennella legoista ja dubloista.
Ajatus ei kuitenkaan ollut, etteikö tätä Dublo-Woody saisi pistää palasiksi ja kohti uusia leikkejä. Aino kumminkin on pitänyt päänsä ja Woodya ei rikota.
Se on tosin korjattu jo pari kertaa, kun on pudonnut leikeissä lattialle.