Mikko Hiiren maailma

Aloitetaan ravintoloista kertova sarja suosikillani eli Auberge de Cendrillonilla. Suomeksi paikan nimi on Tuhkimon majatalo.

Sanotaan ihan alkuun se, mihin paikassa vieraileva kiinnittää väistämättä huomiota: kyseessä on alueen hintavampiin kuuluva ravintola. Mielestäni rahalle saa vastinetta: ruoka on hyvää ja laitettu kauniisti esille, lisäksi hintaan kuuluu alkudrinkki ja neljä ruokalajia, niin lasten kuin aikuistenkin menussa. Lisäksi ravintola on teemoitettu hyvällä maulla ja pöydissä kiertävät ruokailun aikana prinsessat prinsseineen sekä Tuhkimon hiiriystävät.

Kyseessä on pöytiintarjoilu-ravintola. Ruokalistalla on yksi menu, joka sisältää alholittoman alkudrinkin, alkupalan, alkuruuan (valittavana useampi vaihtoehto), pääruuan (useampi vaihtoehto) ja jälkiruuan. Juomat ja kahvi eivät sisälly hintaan. Viiniä, olutta, liköörejä ja konjakkia on mahdollista tilata. Ainakin kasvisvaihtoehto on mahdollista rakentaa menusta, muista ruokarajoitteista kannattaa kysyä varatessa.

Lasten menu 3-11-vuotiaille sisältää alkoholittoman alkudrinkin, alkupalan, alkuruuan, pääruuan (muutama vaihtoehto) ja jälkiruuan. Lasi vettä, mehua tai maitoa sisältyy hintaan. Alle kolmevuotiaalle on voinut tilata lasten menusta pelkän pääruuan tai pieni voi syödä esim. omaa purkkiruokaa.


Lasten menu on runsas, jos ajattelee että kolmevuotias ja 11-vuotias saavat saman annoksen eteensä. Hieman on tietysti kirpaissut katsoa, kuinka pieni ei joko jaksa syödä läheskään kaikkea tai juuri mikään ei ole hänen makuunsa, mutta olen ajatellut asian niin, että ravintolassa syöminen on osa tapakasvatusta. Törsään mieluummin matkalla tällaiseen, kuin vaikka vastaavalla rahalla muovikrääsään. Toki lapsi söisi paremmalla halulla kananugetteja, mutta minusta on tärkeää tarjota vaihtoehtoja, idealla erilainen ei ole yhtä kuin pahaa. Sitä paitsi ranskalaisia ja limsaa on tarjolla reissussa monta kertaa.

Puolet Auberge de Cendrillon -elämyksestä on ohjelmassa. Verrattuna muihin paikkoihin joissa prinsessoja voi kohdata, on tämä tapa mielestäni täysin ylittämätön. Ei tarvitse jonottaa, mutristella etuilijoille eikä vartioida omaa vuoroaan: eteläisessä Euroopassa kun tunnutaan soveltavan röyhkeimmän oikeutta erilaista jonotuskulttuuria. Ravintolassa on yleensä ollut Tuhkimo, Belle, Lumikki ja Ruusunen prinsseineen sekä Suzy ja Perla-hiiret. Jokainen pari kiertää kaikki pöydät läpi, pysähtyy juttelemaan, poseeraa valokuvissa ja antaa nimikirjoituksia. Samalla saa syödä rauhassa hyvää ruokaa. Joku prinsessoista tanssii prinssinsä kanssa kerran tai kaksi ruokailun aikana.

Prinsessat ja prinssit puhuvat ranskaa ja englantia, Suzy ja Perla eivät puhu lainkaan. Joku vuosi takaperin silloin kaksivuotiaamme jutteli heille aivan sujuvasti suomeksi ja pienellä tulkkauksella kaikki ymmärsivät toisiaan. Kauniin mekon ihailu onnistuu myös ilman sanoja. Hahmot osaavat ottaa myös yhteisen kielen puutteen hyvin luontevasti.

En suosittele tätä ravintolaa, jos isolle osalle seurueesta prinsessat ovat yök tai hahmojen kohtaaminen vaivaannuttaa. Ensimmäisessä tapauksessa suosittelen Café Mickey:tä. Hyvä kompromissi seurueelle, jossa on molempia edellä mainittuja on Blue Lagoon-ravintola merirosvo-ajelun kyljessä.