Mikko Hiiren maailma

Aivan päivässä synttärit eivät synny. Nytkin liikkeellä oltiin jo hyvissä ajoin. Ensimmäisenä lähtivät kutsut.


Synttäreiden teema paljastui jo heti kutsusta. Varsinkin naapurin pellavapää tuntui heti innostuvan diskosta.


Diskoa rakenneltiin ja muuveja harjoiteltiin koko synttäreitä edeltävä viikko (välillä ihan hikipäässä). Valot ja vermeet saatiinkin kasaan hyvissä ajoin. Jopa savukone, joka harjoituksissa pissi alleen haurastuneen letkun takia. Silikonipintaisen  kaapelin kuoresta McGywer teki uuden toimivan ja punaisen letkun.


Juhlaa edeltävänä iltana pöydät koristeltiin.


Ruusut näprättiin servieteistä, puutikuista ja servettirenkaista.



Sopivasti pinkillä sävytettynä kupit ja kipot aseteltiin keittiöön.


"Miksei ne vieraat jo tuu!" Tylsintä oli tietenkin odotella juhlien alkua.


Sitten prinsessoja ja prinssejä alkoi saapua juhlatamineissaan kantaen mukanaan aivan ylenpalttisesti lahjoja.






Muutamien leikkien jälkeen oli aika alkaa diskoilemaan.




Tanssilattialla hankitun ruokahalun kanssa oli mukava astella synttäripöytään.


Kakkuna Ainollakin oli itse tehty jäätelökakku. Laitan siitä teko-ohjeen perjantaina blogiin.


Sen lisäksi tarjolla oli paria lajia keksejä, minimuffinsseja (ohje tulossa), karkkia, suolatikkuja ja pitsapitkoa (ohje tässä)

Taustalla tietenkin laumaprinsessoja diskoilemassa.



Herkkujen jälkeen prinsessaleikit jatkuivat.


Viimeiset prinsessat halusivat syödä kakunkoriste Ruususen, joten iskän oli ryhdyttävä murhapuuhiin. ;-)


Juhlat ohi - Meeri relaa!

Tässä lopuksi vielä harjoitusvideo discoluolasta.

Ravintola Plaza Gardens sijaitsee Central Plazan reunalla Main Streetin ja Discoverylandin välissä.

Käännyttyäsi Main Streetin päässä, pysähdy Gibson Girl-jäätelöbaarin jälkeen kuuntelemaan. Yläkerran ikkunoissa lukee täysihoitola ja saatat kuulla kuinka eräs sen vieraista on aamutoimissaan.

Tyyliltään Plaza Gardens edustaa samaa viktoriaanista aikakautta kuin Walt's, mutta suureellisemmin toteutettuna. Salikin on huomattavasti suurempi.

Pariisin Disneylandin keskellä - puistojen ja hotellien välissä - on alue nimeltään Disney Village. Jos ei oteta huomioon Walt Disney Studios -puiston avaamista, Disney Village on kokenut kaikkein suurimmat muutokset sen auettua 1992.


Alunperin se ei edes ollut nimeltään Disney Village vaan Festival Disney. Koko ajatus alueesta liittyi silloisen Disneyn pääjohtajan Michael Eisnerin näkemykseen laajentaa Disneyn tarjontaa myös aikuisempaan suuntaan.

1989 Floridan Walt Disney Worldissa oli avattu Pleasure Island  niminen viihdealue. Siellä oli erilaisia ravintoloita, klubeja ja yökerhoja. Paikka johon aikuiset saattoivat mennä pitämään hauskaa teemapuistopäivän päätteeksi. Se sijaitsi Downtown Disneyn alueella, jossa jo ennestään oli ollut kauppoja ja perheravintoloita. Kaikki tämä sijaitsi puistojen ulkopuolella ja houkutteli ihmisiä myös alueen ympäristöstä.

Tämän tyyppinen ajatus haluttiin yhtenä osana myös silloin suunnitteilla olevaan Pariisin Disneylandiin. Pariisissa tilanne oli sikäli toinen, että kun Walt Disney Worldissa kaikki kohteet ovat melko laajalla alueella, Pariisissa koko alue on kiinteämpi ja kävelyetäisyyksien päässä.

Alueen tehtävänä oli myös ikäänkuin yhdistää puistot, juna-asema ja hotellit toisiinsa. Yleiseksi teemaksi valittiin Amerikka ja amerikkalaisuus.

Suunnittelutyön vetäjäksi valittiin kuulu arkkitehti Frank Gehry. Hänen ajatuksien pohjaksi nousi sähkökeskus, jollaisia oli tyypillisesti rautatieasemien yhteydessä. Assosiaatioita tuli varmasti myös aluetta kuvailevista sanoista valaistus ja energinen.

Festival Disneyn keskeiseksi suunnitteluteemaksi nousivat sähkökeskukset johtopylväät. Vanhan keskuksen pylväät oli jätetty paikoilleen, kun alue oli 90-luvulla muutettu viihdekeskukseksi. Pylväät eivät olleet kuitenkaan paikoillaan vain koristeina, vaan alunperin niiden varaan oli ripustettu vaijereiden verkko, jonka 3600 valoa loivat tähtitaivaan alueen pääkadun ylle.

Suuri yleisö ei kuitenkaan ymmärtänyt Gehryn suuria visioita, vaan piti alueen ilmettä peltilevyillä verhoiltuine torneineen ja rakennuksineen kylmänä.

Aika pian ilme alkoikin muuttua ja pilareiden alaosien verhoiluja poistettiin ja tilalle tuotiin muita materiaaleja.

Neljä vuotta avajaisten jälkeen koko alueen nimi muutettiin Disney Villageksi, joka kuvasi aluetta paremmin kuin Festival Disney.

Samoihin aikoihin avattiin myös Planet Hollywood ja pian sen jälkeen Gaumontin 9-salin elokuvateatteri.

Yksittäisiä muutoksia tehtiin jatkuvasti ravintoloiden ym. muuttuessa. Alueen yhtenäisilme hajosi kokonaan.

2005 alkoi projekti, jossa laadittiin alueen kehittämisen pitkäaikaissuunnitelma. Jo heti silloin tehtiin yhtenäistäviä ulkoasua muutoksia.


Alkuperäistä Festival Disneyä on enää vähän jäljellä. Oikeastaan vain Annette's Diner on sitä. Mitä sitten Disney Village on tänään?

Alkuperäinen perusajatus on oikeastaan edelleen olemassa - Disney Village on viihdealue, joka yhdistää Pariisin Disneylandin osat toisiinsa.

Siellä on 15 ravintolaa McDonald'sista Pihvipaikkaan ja Starbucksista Country saluunaan. Moneen makuun on siis tarjolla apetta. Osa ravintoloista on Disneyn omia, osa ulkopuolisia toimijoita.

Shoppailla voi kuudessa eri kaupassa. Tarjolla on esimerkiksi alueen tuoreimpia lisäyksiä Euroopan suurin Disney-kauppa World of Disney sekä Lego-kauppa, jossa myydään pelkkiä Legoja.


Buffalo Billin Lännen Show vetää edelleen salit täyteen. Se on ollut alueella avajaisista lähtien, mutta sen sisäänkäynti on uudistettu aikojen saatossa. PanoraMagique tarjoaa 30 hengelle kerrallaan mahdollisuuden nousta pallolla 100 metrin korkeuteen. Lisäksi Lake Disneyn rannasta löytyy satama, josta voi vuokrata erilaisia veneitä.

Alueella on vapaa pääsy, mutta tietyt toiminnot ovat maksullisia.

Tälläisiä aktiviteettejä oli tarjolla 2014.


Tässä vielä kevätkauden esittelyvideo 2015.

Kalifornian Disneylandissa on Blue Bayou-ravintola. Se sijaitsee Karibian merirosvo ajelun yhteydessä. Itse asiassa ajelun veneet matkaavat ravintolan läpi.

Menun yksi kestosuosikeista on Monte Criston voileipä. Se on jännä siinä mielessä, että siinä yhdistyvät pääruoka ja jälkiruoka ilman että lopputulos on ällö.

Hotellin päärakennuksen edustalla seisoskeli Hessu cowboy-tamineissaan. Reissun ensimmäinen hahmokuva ja nimmarit. JEEEE!


Nimikirjoitusten metsästys on puistoissa erittäin suosittua. Lähes jokainen hahmoa tapaamassa käyvä pyytää myös nimmarin. Puistoissa myydään erityisiä nimikirjoitusvihkojakin, mutta vihkon voi hankkia jo kotoakin.

Hyvä nimikirjoitusvihko on kierreselkäinen, jotta se pysyy auki halutulta sivulta myös hahmojen hiukan kömpelöissä tumpuissa. Sopiva kynä on mielellään kuulakärkikynä (tussit saattavat sotkea hahmon kädet) ja normaalia paksumpi.


Aamupalaa nautittiin Chuckwagonissa. Aamupalan sisältö Disney-hotelleissa vaihtelee hiukan hotellin tasosta toiseen. Cheyennen hintaan sisältyvässä aamiaisessa on tarjolla mm.muutamaa lajia leikkelettä, juustokuutioita, muroja, jugurttia, mehua, kahvia/teetä/kaakaota, paahtoleipää, croisssanttia, suklaacroissanttia jne.

Lisämaksusta on mahdollista saadaa lämmin aamiainen (munia, pekonia jne.)


Aulan komeaan takkaan oli kolean sään takia sytytetty tuli, mutta meillä ei ollut aikaa jäädä istuskelemaan.


Hyppäsimme hotellin bussiin ja suuntasimme Disneyland-puistoon. Olimme ajoissa arkipäivänä liikkeellä, joten porteilla oli vielä hiljaista.


Aamu-usva verhosi Ruususen linnaa marssiessamme sitä kohti.


Linnan sisäpihalla tönötti kuningas Arthurin miekka alasimessa. Ei noussut näiden lasten voimilla - ei siis ollut kuninkaallisia mukana.


Ensimmäinen ajelu oli Dumbo. Korvat kohmeessa Dumbo lennätti meitä korkealla Fantasylandin yläpuolella.



Sitten tultiin taas maan kamaralle ja ajeltiin Lancelotin karusellissa ja Teekupeissa.


Mikä on hiukan retro pyörii lujaa ja nousee korkealle?


Se on tietysti Orbitronin raketti. Jonia hiukan jänskätti, joten he lensivät hiukan matalammalla. Me vedettiin Roosan kanssa mahdollisimman ylhäällä.


Autopia oli vuorossa seuraavaksi. Ajatus oli, että Joni ajaisi omaa autoaan ja Roosa ja minä peesattaisiin omalla.

Ajelun Cast Member oli kumminkin sitä mieltä, että Joni olisi liian lyhyt ajamaan. Ei muuta kuin hartiat kasaan ja kaikki kolme samaan autoon.

Joni ajoi ja kyllä hirvitti.


Autopian jälkeen kuulimme Buzz Lightyearin kutsuvan meitä apuun taistelemaan pahaa keisari Zurgia vastaan. Otimme tehtävän vastaan ja laserit laulamaan.




Oli aika rauhoittua ja kierrellä hiukan Main Streetin kauppoja. Niissä on paljon muutakin nähtävää, kuin hirveä määrä myytäviä Disney-tuotteita.

Voi esimerkiksi ihailla, miten taitavissa käsissä syntyy lasiesineitä tai kauppojen sisustuksia. Eikä kannata unohtaa katsahtaa välillä ylöspäin, sillä myös katot ovat upeita.


Kauppoja hetken kierreltyämme kuulimme Minnin Juhlajunan saapuvan.




Tämän miniparaatin kyydissä oli monia tuttuja. Juna pysähtyi Central Plazalle ja hahmot jalkautuivat.



Nimikirjoitusvihkot esiin ja perään.



Koska olimme linnan edustalla päätimme sukeltaa lohikäärmeen luolaan.


Ei kannata herättää nukkuvaa lohikäärmettä! Aina sen joku kumminkin herättää ärjymään.



Oli lounasaika. Painelimme Toad Hall -ravintolaan. Fish'n'Chips oli meidän valintamme. Rouva Hiiri tilasi itselleen tuplana, koska siten sai tomaattikeiton alkupalaksi (Okei hän oli myös raskaana eli söi kahden edestä).


Ruokailimme ravintolan Taulusalissa. Seinällä on muuntuva taulu, jossa talon isäntä nähdään esim. Mona Lisana.


Kalorien polttamiseksi suuntasimme Liisan Labyrinttiin.


Monien mutkien kautta pääsimme Herttakuninkaan (tai paremmin Herttakuningattaren) linnaan.


Sen parvekkeilta on hienot näkymät Fantasylandiin ja vähän kauemmaskin.


Oli iltapäivätauon paikka. Hyppäsin höyryjunan kyytiin ja matkasimme sillä Main Streetin asemalle.


Kakarakaksikko oli ollut sitä mieltä, että ei me mitään päiväunia nukuta. Niin vaan sammuivat molemmat. Pienet torkut tekivät terää, sillä seikkailuja oli vielä edessä.


Palasimme Disneyland-puistoon hyvissä ajoin ennen paraatin alkua. Muut varasivat paikkaa paraatireitin varrelta ja minä kipaisin Casey´s Corneriin ostamaan kuumat kaakaot matkamuistomukeissa.







Paraatin nimi oli tuolloin Once Upon a Dream. Nykyisestä paraatista (Disney Magic on Parade) kertovan juttuni lukeneet varmaan huomaavat, että osa paraatilautoista on edelleen samoja.

Suosikkilauttani tässä paraatissa oli Pahikset.



Ilta alkoi hämärtää ja oli aika jättää Disneyland-puisto tältä päivältä.


Suuntasimme Disney Villageen. Se on noista päivistä muuttunut aika paljon. Esimerkiksi tätä komeaa porttia ei valitettavasti enää ole.


Meidän kohteemme oli Buffalo Bill's Wild West Show with Mickey and Friends (pitkähkö nimi? ;-) )


Show esitetään kahdesti illassa. Sen esikuvana on aikanaan oikean Buffalo Billin Eurooppaan tuoma kiertävä lännen show.

Jokainen saa portilta lännen hatun, jonka nauhan väri määrittelee, mihin katsomoon paikka on varattuna. Katsomot myös kilpailevat keskenänsä esityksessä.




Esitys on isossa hallissa, jossa katsomot reunustavat hiekkakenttää kolmelta sivulta.



Shown päätähtiä ovat Buffalo Bill ja Annie Oakley.


Todellisia tähtiä ovat kuitenkin ehkä eri eläimet ja taitavat ratsastajat.


Esityksen aikana tarjoillaan kiinteä menu. Lännen tyyliin ruoka tulee valurautapannulla.



Alunperin Disney-hahmot eivät olleet osa showta, mutta niiden toivottiin lisäävän lapsiperheiden kiinnostusta. Illan kaksi esitystä ovatkin yleensä melko täynna.



Yksi esityksen huippukohdista on kun oikea biisonilauma valtaa areenan. Isoja eläimiä!


Kussakin katsomossa pyörii muutamia rodeoklovneja, jotka viihdyttävät yleisöä omilla tempuillaan.


Loppuhuipennuksena roistot hyökkäävät postivaunujen kimppuun.


Ei huolta. Ratsuväki saapuu Buffalo Billin johdolla. Loppu hyvin ja kaikille jaetaan kultakolikot (suklaa).


Kello alkoi olla nukkuma-ajassa. Vaelsimme kauniisti valaistun Disney Villagen läpi hotellillemme koisimaan.