Mikko Hiiren maailma

Silloin ei vielä puhuttu E-lipuista. Liput olivat paperia pienen vihkon muodossa. Lentokentän Check In:nissä se fyysisesti repäistiin irti vihkosta


Nykypäivänä unohtumassa oleva käsinkirjoitus oli vielä voimissaan. Läpimonistavan lippuvihkon pieniin ruutuihin oli siististi kirjattu tarpeelliset tiedot.


Tietokoneaika teki toki jo tuloaan. Lippuvihkon takakannessa mainostettiin Finnairin nopeaa tietokoneistettua varauspalvelua, joka pystyi antamaan reaaliajassa tietoja 700 hotellin varaustilanteesta sillä hetkellä.

Hotels.com mainostaa älypuhelin applikaatiossaan tarjoavansa varausmahdollisuuden yli 365000 hotelliin. Tämä siis missä vaan omalla puhelimellasi - ei tarvitse mennä Finnairin toimistolle.


Sallittu matkatavaran määrä oli mannertenvälisillä lennoilla 1 käsimatkatavara ja 2 ruumaan menevää. Kirjattavien matkalaukkujen maksimipaino oli 32kg/kpl.

Nykyisin ruumaan menevä laukku saa painaa  maksimissaan 23kg ja perusturistiluokassa niitä saa olla vain yksi. No, tietysti silloinen turistiluokka olikin englanniksi Executive Class.

Käsimatkatavaraa tosin nykyisin saa koneeseen kantaa 8kg (silloin raja oli 5kg)


Boarding-kortista löytyikin jo sitten koneella tulostettua tekstiä. Mutta ei näitä portilla skannailtu, repäistiin vain toinen puoli arkistoon.



Toisella puolella on lennon menu. Eikä ollut ihan huonoa pöperöä sekään.


Eihän pitkää Atlanttin ylitystä olisi kestänyt kukaan ilman viihdettä. No, sitä tarjosi Finnair Theatre.

Ei tietenkään mitään omia ruutua edessä istuvan selkänojassa. Ei toki - tiettynä aikana lentoemäntä käänsi osaston etuseinässä olevan taulun ympäri, jolloin siitä tuli valkokangas.

Katosta roikkui silloista huipputekniikkaa - järkyttävän iso kolmeputkinen videotykki. Ääni kuului kaikille jaettavista kuulokkeista. Siinä sitä sitten koitit löytää selkänojien ja päiden välistä näköyhteyden valkokankaalla.

Olivat ne aikoja tosiaan! Paljon jäi hyviä muistoja tuostakin reissusta.