Mikko Hiiren maailma

Vuosi sitten meillä oli kuningasajatus: viritellään vanha kuvaputkitelkkari lapsille tyhjänä olevaan kolmanteen lastenhuoneeseen, niin saavat rauhassa katsoa omia filmejään.

Telkkarille ei vain ollut mitään pöytää, mutta onneksi sellainen löytyi Hämeenlinnan suurkirppikseltä. Itse asiassa se ei ollut pöytä vaan kirjahyllyn alakaappi -  juuri sellaisen kirjahyllyn, joka löytyy joka mummolasta.

No, se videoiden katselu jäi aika vähiin. Iskä oli tuonut paikalle pienen pöytälampun, jotta näki kytkeä kaapelit paikoilleen. Lamppu jäi huoneeseen puolivahingossa.

Ensimmäisiä kertoja videoita katseltaessa Aino keksi, miten lamppu syttyy ja miten lampunkupu irtoaa. Sitten ei muuta kuin pieni polttomerkki kuumalla hehkulampulla Eliaksen otsaan.

Sittemmin kaappi löysi paikan keittiön nurkasta, kun tarvittiin pöytää viirivehkalle ja radiolle.



Siinä se sitten nökötti vuoden verran ja ajoi asiansa ihan OK, mutta yhtenä päivänä ajatus sitten heräsi, mitäpä jos sen mikkittäisi.


Alunperin kaappi kökötti levysokkelin varassa, joka oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Niinpä samassa yhteydessä korotin kaappia hiukan tekemällä sille uudet jalat säätötassuilla massiivitammesta.


Oviin ajelin Mikin malliset aukot ja pinnoitin paljastuneen lastulevyn tammiviilunauhalla.


Oven sisäpuolelle jyrsin upotuksen lasille ja pinnoitin paljaan pinnan sielläkin tammiviilulla.


Lasin kiinnitin silikonilla ja viimeistelin tammilistoilla.

Kaikki uudet tammipinnat käsittelin OsmoColorin vahalla. Värin sain sekoittamalla peittävää punaista läpikuultavaan antiikkitammeen.

Tähän asti melkein tyhjänä seissyt kaappi täyttyi erilaisista keittokirjoista, joista osa oli aiemmin ollut kirjahyllyssä, osa keittiössä ja osa lasten huoneissa.


Siinä se nyt tönöttää meidän uusi Mikki-kaappi.