Mikko Hiiren maailma

Aamu oli vaihteeksi aurinkoinen ja taivas aivan pilvetön. Disneyland-puisto oli kohteemme ja siellä suuntasimme Peter Pan -ajeluun.


Hyppäsimme merirosvolaivaan ja kiisimme öisen Lontoon yli MikäMikä-maahan. Tämä ajelu on ehkä johtuen kulkupelistä ja tavasta (laivat roikkuvat kiskosta) ihana. Liikkeen ja tilanteen tunne on hieno laivan paitsi mutkitellessa myös noustessa ja laskiessa.


Peter Panin luota tähtäsimme päihittämään jälleen keisari Zurgia. Zetat saivat laserista - WHAZAM!



Vaelsimme aivan Discoverylandin perälle. 3D-lasit päähän ja katsomaan elokuvaa "Kulti kutistin yleisön". Katsomossa vilistävät rotat ja muut tehosteet olivat liikaa Roosalle, joka puolivälissä otti lasit päästä ja istui silmät kiinni sykkyrässä penkissään.


Ruususen linnan liepeillä sijaitsee toivomuskaivo. Kävimme viskaamassa lantit veteen ja esittämässä toiveemme. Ranskalaiset hyväntekeväisyysjärjestöt kiittivät lahjoituksestamme.


Sitten kapusimme Ruususen linnan toiseen kerrokseen tutkimaan Ruususen tarinaa gallerian taideteosten muodossa.



Kuninkaallinen meininki jatkui edelleen. Olimme tehneet varauksen Tuhkimon majataloon.


Ensin kävimme kuitenkin parkkipaikalla tarkistamassa onko ravintolan nimikkoprinsessa paikalla. Vaunuista päätellen olisi.


Ja Tuhkimoon törmäsimmekin jo heti eteisessä. Joni ei uskaltaunut samaan kuvaan - "akkojen hommia!"


Nuoren miehen ujous kumminkin kaikkosi puoliväkisin päästyämme ravintolasaliin ja typyjen marssiessa pöytäämme.




Ruokakin oli hyvää (paitsi alkupalan osana tarjottu kurpitsakeitto), mutta jälkkäri kruunasi kaiken.


Kuppi kahvia ja taas jaksaisi painaa viileässä kelissä.


Minnin juhlajuna puksutti ohi, kun marssimme kohti porttia ja päikkäreitä. Moi vaan kaikille tutuille!



Edellisen illan tapaan suuntasimme Adventurelandiin soihtujen välistä. Nyt kumminkin kurvasimme heti sisään päästyämme vasemmalle Aladdinin käytävään.



Kaikki tuntevat tarinan, joten ei siitä sen enempää. Hengen sanoin:"Ciao, adios, later DUCKS!"


YoMAN! Roosa harkitsi vakavasti rastoja, mutta jänisti sitten.


Kaarsimme Adventure Islelle ja kohti Robinsonin perheen puutaloa - siis sellaista taloa joka on rakennettu puuhun.


Raput johtavat korkealle puuhun ja matkan varrella esitellään eri huoneita. Tämä on selkeästi aliarvostettu kohde. Se sisältää paljon hoksattavia yksityiskohtia. Yleensä ei edes tarvitse jonottaa.




Erinäisten välietappien kautta kiersimme saarta ja tähtäsimme kohti Kallokalliota.


Kurkittuamme ulos sen silmistä olimme valmiita kohtaamaan Karibian Merirosvot.




Vaikka tätä ajelua seilaisi kerta toisensa perään löytyisi aina uusia juttuja ja yksityiskohtia. Aivan uskomatonta! Disneyn taikaa parhaimmillaan.


Pimenneessä illassa saavuimme nykyisin puretulle (luojan kiitos!) väliaikaiselle lavalla, joka tönötti vuosikausia linnan edustalla. Oli nimittäin aika katsella It's Dance Time with Mickey -esitystä.





Esityksen jälkeen oli hyvä hetki rauhoitella Lumikin ajelussa. Se olisi ollut Jonillekin lepoa, jos se p....nan noita ei olisi hyppinyt esiin joka paikasta.



Aina vain parani! Iltaruoka nautittiin Disney Villagen Mäkkärissä, josta Jonikin sai niitä oikeita nuggetteja.