Mikko Hiiren maailma

Kirjattavassa eli ruumaan menevässä laukussa kulkee usein valtaosan lomailijan tavaroista. Siksi tämän laukun valintaan kannattaa käyttää aikaa ja hiukan vaivaakin.

Jokaisella on oma pakkaustyylinsä sekamelskasta säntilliseen. Itse kuulun tuohon jälkimmäiseen ja joku voisi sanoa, että jopa sairaanomaisesti.

Luonnollisesti myös laukkuun vaikuttaa mukana olijoiden määrä, ikä ja sukupuoli. Tässä muutamia valintaohjeita. Kukin soveltakoon tarpeidensa mukaan.

Merkkinä olemme päätyneet Samsoniteen suositusten ja omien kokemusten pohjalta. Samsonite tai sen edustajat eivät ole vaikuttaneet tekstin sisältöön tai maksaneet / muuten kompensoineet sen kirjoittamista.



Laukun koko

Nyrkkisääntönä pitäisin aina, että vähemmän laukkuja = vähemmän harmia. Käytännössä tämä ei kuitenkaan tarkoita, että mahdollisimman iso laukku olisi paras vaihtoehto.

Laukun kokoa rajaavia tekijöitä voivat olla ulkopuoliset tekijät kuten auton tavaratila (katso osa 1)jne.

Itselleni tietynlaiseksi ongelmaksi - ehkä pakkaustyylistäni johtuen - on tullut lentoyhtiöiden painorajat. Tyypillisesti kirjattavia matkatavaroita sallitaan yksi / matkustaja ja yleensä sille on maksimipainoksi määritelty 23kg. Aiemmin varsinkin Atlantin yli lennettäessä sallittu maksimipaino oli 32kg (edelleenkin maksimipaino lisämaksustakin on tuo 32kg). Tästä johtuen osa laukuista on edelleen kooltaan todella isoja.


Vanhin isoista laukuistamme on on ostettu nimenomaan Jenkkilän matkoja silmällä pitäen. Se on 78cm vaakamallinen Samsonite kahdella isolla pyörällä. Tämä laukku on reissannut mukanamme vuodesta 2002 lähtien.


Jenkkireissuja ajatellen ostettiin seuraavakin iso laukku, joka on samaa kokoa, mutta nyt pystymallisena. Tämän ensilento oli 2005.

Nämä kumpikin toimivat edelleen erinomaisesti - ainoa ongelma on liian helposti kertyvä liikapaino. Tämän kokoiseen laukkuun normaali reissuvarusteita saa pakattua kohtuudella melkein 40kg (säntillisellä pakkauksella ;-) )


Uusin laukkumme on sekin Samsonite, mutta kooltaan 64cm. Tämän luulisin olevan sopiva koko 23kg rajoitukseen.

Meidän perheen (kaksi aikuista, 3v ja 1,5v ) reissukamat 6-7yön reissulle painavat suuruusluokkana 35kg (laukkuineen). Palatessa tietysti tuliaiset vielä päälle. Niinpä kaksi tuollaista olisi ehkä meille optimikoko.

Nuukana en tietysti (vielä) ostanut kuin yhden. Tietysti jos joku haluaisi ostaa noita vanhempia laukkuja....

Laukun rakenne

Matkalaukkuja on perusrakenteeltaan ns. pehmeitä ja kovia. Pehmeät laukut ovat erityyppisiä kangaspintaisia veskoja.

Perinteinen urheilukassi/putkikassi on tietysti yksi vaihtoehto. Ensimmäisillä reissullani tämän tyyppinen ratkaisu olikin käytössä ja kaikki meni hyvin. Ongelmia voi tietysti tulla kestävyydessä, sillä ko. kasseja ei toki ole tarkoitettu lentokenttäkäsittelyyn.

Vaatteiden rypistyminen ja esim. parranajokoneiden särkyminen voi tietysti tuottaa harmia. Täytyy myös muistaa, että putkikassia joutuu kantamaan. Toisaalta itse putkikassi on kevyt painoltaan. ;-)


Viime vuosina meillä on ollut lisälaukkuna paluumatkalle usein mukana tälläinen putkikassi pyörillä. Mennessä se on ollut pakattuna toiseen laukkuun.

Täysin pehmeistä kasseista pykälä eteenpäin on tekstiilipintainen matkalaukku. Ne tarkoitettu lentokäyttöön eli materiaalit kestävät paremmin kulutusta ja hankausta. Lisäksi ne on jäykistetty / suojavahvistettu sopivasti.

Nämä laukut ovat kovia laukkuja kevyempiä painoltaan sekä myös hinnaltaan. Tekstiilipintaiset matkalaukut ovat tyypillisesti 30-50€ vastaavaa kovaa laukkua halvempia. Painossa on eroa 1-2kg.

Kovat laukut tarjoavat matkatavaroille parhaimman suojan. Kovien laukkujen materiaaleissa on eroja eli hyvä tekstiilipintainen voi olla kovaa laukkua parempi.

Laukkujen pitää kestää aika kovia iskuja ja siksi pidän hieman "pehmeää" muoviseosta hyvänä kovan laukun materiaalina. Siitä valmistetut laukut ovat yleensä myös läpivärjättyjä eli väistämättömät naarmut laukun kyljissä eivät näy.

Pyörät

Näin laiskalle miehelle laukuissa pitää olla pyörät. Pyörien sijoittelussa on kolme perusvaihtoehtoa.


Jos laukku on ns. vaakamallinen, sen pyörien akseli on laukun lyhyimmän sivun suuntaisesti. Tämä on perinteinen malli ja minunkin muistissa on aika, jolloin kaikissa laukuissa pyörät olivat näin.

Tämä malli on kuitenkin harvinaistumassa. Uskoisin, että syy on kapeassa pyörävälissä. Koska pyörät ovat melko lähellä toisiaan, tämän mallinen laukku on melko herkkä kippaamaan varsinkin "maastossa" eli esim. rotvallin reunoissa.

Pystymallisissa laukuissa pyörävariaatioita on kaksi. Toisessa versiossa laukun toisessa päässä on neljä melko pientä pyörää. Tätä mallia ei pyörillä kuljetettaessa tarvitse kallistaa, vaan se liikkuu koko ajan pystyasennossa eli vie hyvin vähän tilaa ruuhkaisessa lentoasemahallissa.

Itse en tämän mallista laukkua ostaisi, sillä pyörien koosta johtuen sen kulku on heikkoa muualla kuin sileällä terminaalin lattialla. Joka reissulla joutuu väkisinkin kulkemaan ainakin lyhyitä matkoja ulkosalla. Hiekoitushiekka sulassakin maassa on tälle este.


Toinen versio pystymallisena on kaksipyöräinen. Siinä pyörien akselit ovat päätysivun suuntaisesti eli laukku on tukeva kuljetella. Tätä pidän parhaimpana pyörien sijoitteluna

Pyöristä itsestään sanoisin, että tässä isompi on parempi. Isompi pyörä kestää kuormaa paremmin ja kulkee myös esteiden yli helpommin. Tietysti kovin iso maavara tarkoittaa ulkonemaa laukun rungosta ja kaikki perusmuodon ulkopuoliset ovat aina herkemmin vaarassa kolhuille.

Pyörän materiaali ei saisi olla liian kovaa, sillä silloin ne kuluvat nopeammin.

Vetokahva / -aisa


Vaakamallisissa laukuissa on on yleensä vetokahva pyöriä vastakkaisessa päädyssä. Hyvä kahva taittuu jousella laukun kyljen koloon, jolloin riski sen tarttumisesta johonkin ja vaurioitumiseen on pienempi. Tämän mallin hankaluutena on se, että kahvaan tartuttaessa on kumarrettava hiukan. Tämä on varsinkin jonottaessa ärsyttävää toistuessaan yhtä mittaa. Toki tällöin laukkua voi vaikka työnnellä jalalla eteenpäin.

Pystymallisissa laukuissa on yleensä sisäänpainuva vetoaisa. Tälläisessä aisamallissa on hyvä huomioida erityisesti pari asiaa.


Ensinnäkin vetoaisan varren - on se sitten yksi tai kaksi putkinen - on oltava tukeva. Aisan on oltava myös riittävän pitkä, jotta siihen on helppo tarttua ja siinä on tarpeeksi voimaa helposti kallistaa laukku vetoasentoon.

Lisäksi on hyvä, jos aisan ulosvedon lukitus toimii hyvin ja kevyesti sekä lukittuu ainakin muutamaan pituuteen. Erityisesti pidän tärkeänä lukittumista noin viiden sentin korkeuteen ns. kahva-asentoon. Tämä on näppärä, koska silloin voi melkein lennosta vaihtaa vetoasennosta nostoon/kantoon esimerkiksi tultaessa rullaportaisiin tai noustaessa bussiin.

Lukitus

Laukun lukituksesta voi olla montaa mieltä. Omasta mielestäni on hyvä saada laukku lukittua, vaikka en laukkuun yleensä paljon kalsareita kalliimpaa pakkaakaan.

En usko, että lentokentän laukkujen käsittelijät olisivat kiinnostuneita laukkujeni sisällöstä. Mieluummin se on ehkä suojaksi, jos joku tuntematon sattuisi nappaamaan laukun hihnalta tai jos jätän laukut hotellin matkalaukkusäilytykseen.

Jos käytät laukkusi lukkoja ja aiot matkustaa Jenkkilään, valitse laukku, jonka lukko on TSA hyväksytty. Tälläiseen lukkoon TSAlla on yleisavain. Heillä on nimittäin muussa tapauksessa oikeus rikkoa laukun lukko tarkastusta varten. Korvausvastuu on tehty niin hankalaksi, että.....

Väri

"Ei värillä väliä kunhan on musta" Henry Fordin toteama ei päde matkalaukkuihin. Musta, harmaa ja ruskea ovat värejä, joita kehotan laukuissa välttämään. Mitä räikeämmän värin valitset, sitä helpommin laukkusi matkatavarahihnalta tunnistat.

Sisuskalut

Sukkapusseja, henkaritelineitä jne. jne. Monissa laukuissa on sitä sun tätä härpäkettä mukana. Minä en näille paljon painoarvoa anna. Kukin tietysti omalla tavallaan.

Paria asiaa sisuskaluissa kuitenkin arvostan. Ensinnäkin mitä sileämmät ja kantikkaammat laukun sisäpinnat ovat, sitä helpompi se on pakata tiiviisti. En kuitenkaan halua tinkiä laukun kestävyydestä enkä kahvojen suojakoloista, joten hyväksyn pyöreähköt nurkat ja kulmat sekä muutaman patin. ;-)


Jotta laukkua avattaessa kamat ei leviä pitkin mantuja, on kannessa oltava jokin läppä tai luukku. Lisäksi alapuolessa oleva kuminauhalukitus on hyvä olla olemassa.

Millainen on huono laukku?

Siihen on helppo vastata. Tuollainen kuin tuo meidän varalaukkumme.


Pyörät pienet ja kovaa muovia. Lisäksi ne ovat liian lähellä toisiaan ja laukku kiepsahtaa joskus ympäri tasamaallakin. Aisan kaksi putkea ovat niin löysät, että sillä ei pysty estämään keikahdusta vaan ne vain menevät ristiin. Lisäksi aisa lukittuu vain sisään ja yläasentoon ja on kaiken lisäksi vielä liian lyhyt.

Kangasmateriaali laukussa on kyllä kestänyt ihan hyvin, mutta vetoketju alkaa vedellä viimeisiään ja on vain ajan kysymys milloin se pettää.