Mikko Hiiren maailma

Frozen-karkkijutussa mainitsin, että niitä jatkojalostettaisiin seuraavassa herkkujutussa.... joten tässä sitä mennään.

Vuosi sitten meillä oli kuningasajatus: viritellään vanha kuvaputkitelkkari lapsille tyhjänä olevaan kolmanteen lastenhuoneeseen, niin saavat rauhassa katsoa omia filmejään.

Telkkarille ei vain ollut mitään pöytää, mutta onneksi sellainen löytyi Hämeenlinnan suurkirppikseltä. Itse asiassa se ei ollut pöytä vaan kirjahyllyn alakaappi -  juuri sellaisen kirjahyllyn, joka löytyy joka mummolasta.

No, se videoiden katselu jäi aika vähiin. Iskä oli tuonut paikalle pienen pöytälampun, jotta näki kytkeä kaapelit paikoilleen. Lamppu jäi huoneeseen puolivahingossa.

Ensimmäisiä kertoja videoita katseltaessa Aino keksi, miten lamppu syttyy ja miten lampunkupu irtoaa. Sitten ei muuta kuin pieni polttomerkki kuumalla hehkulampulla Eliaksen otsaan.

Sittemmin kaappi löysi paikan keittiön nurkasta, kun tarvittiin pöytää viirivehkalle ja radiolle.

Joulu lähestyy uhkaavasti, joten on taas aika kaivaa karkkilämpömittari esiin ja alkaa sulatella sokeria.

Lasten laulellessa "letitkou, letitkou" teemaksi tänä vuonna valittiin kokolailla vuosi sitten ensi-iltaan tullut Frozen-elokuva.

Ensimmäisenä tehdään hiukan karkkeja, joita vielä jatkojalostetaan seuraavassa herkkupostauksessa.

Meidän perhe sai lisäystä seitsemisen viikkoa sitten. Pikku prinsessa syntyi 15. Syyskuuta Tayssissa. Isommat lapset olivat isovanhempien hoteissa, joten pirpana, äiti ja iskä saivat viettää pari ensimmäistä vuorokautta potilashotellissa.

Kaikkeen sitä puolisot tottuvat. Vaimo ei ollut enää moksiskaan, kun viime viikonloppuna totesin:"Tehtäiskö viisimetrinen lohikäärme pihaan Halloweeniksi?"

No, ihan viisimetriseen ei ollut aikaa, mutta "tulta" syöksevä lohikäärmeen pää kumminkin syntyi.

Mallina oli tiestysti Maleficent Prinsessa Ruususesta. Muutaman luonnoskuvan jälkeen alkoi saha laulaa.

Tasan vuosi sitten julkaisin ensimmäisen kirjoitukseni tässä blogissa.