Mikko Hiiren maailma

Onpas tällä kertaa ollut matkan jälkeen veto pois ja kaikenlaista tekemistä, niin ettei ole ehtinyt blogiin kirjoitella. Nyt alkaa kumminkin arki oieta ja juttuja on mielessä pitkäksi aikaa.

Matkakertomus vuoden 2010 Disneylandin matkasta on päivää vajaa valmis. Ajattelin julkaista sen ja kertoa hiukan (=paljon) uutisia Pariisin Disneylandissa meneillään olevista ja tulevista remonteista. Lisäksi mielessä on pari pikkujuttua ennen kuin alan keskittyä kertomaan viimeisimmästä matkastamme Mikin luo.

Tänään kumminkin kurkataan hiukan, mitä tuliaisia toin itselleni. ;-)


Jo vuosia ihmiset ovat turhaan kyselleet Pariisin Disneylandista eri kohteista tehtyjä julisteita, joita on esillä koristamassa pääsisäänkäynnin ja Main Streetin rautatieaseman seiniä.

Viime vuoden lopulla Disney vastasi tähän huutoon ja toi myyntiin julistepaketin. Paketissa on 12 julistetta. Ne on painettu paksuhkolle hieman kiiltävällä paperille. Painojälki on erinomaista.

Kooltaan arkit ovat 30x40cm. Tuohon kokoon löytyy viljalti ihan vakiokehyksiä. Painetun kuvan koko vaihtelee hiukan julisteesta toiseen, mutta on noin 21x31cm. Tämä on hiukan isompi kuin aukko vakio passepartout:ssa. Kuvan reunukset ovat kuitenkin siistit ja ne voi kehystää ilman paspaakin.


Pakkauksen kansi on kollaasi julisteista (kts. ensimmäinen kuva). Takakannessa on jokainen juliste erillisenä 5x8cm koossa. Kannet on painettu ohuemmalle paperille, mutta ajatuksissa on ollut niidenkin hyödyntäminen jossain kohtaa.

Julisteiden alla on paksu ja jäykkä pahvilevy. Kaikki on pakattuna uudelleen suljettavaan muovitaskuun. Eli kaikkineen paketti kulkee melko mukavasti ongelmitta kotiin asti.

Tätä julistesettiä ei ole myytävissä muualla kuin Pariisin Disneylandissa. Hintaa paketilla on 29,99€. Julistetta kohden siis 2,50€. Pidän hintaa erittäin edullisena, niin laadukkaita kuvat ovat.

Ikeassa on taas menossa lapset syövät aikuisen kanssa ilmaiseksi, joten toissapäivänä hiiripesue paineli Ikeaan kehyksiä hakemaan (ja syömään) ja eilen tuliaisia laitettiin päin seiniä.


Ensimmäiset kaksi saivat kiiltomustat aika sirot kehykset mallia Eketånga. Kehysten koko on 40x50cm. Vakiona tulee musta paspa, jonka aukko oli aivan liian pieni julisteelle. Käänsin paspasta nurjan puolen (valkoinen) päälle ja teippasin julisteen sen päälle.

Tuulikaappiin valitsin aiheiksi kulkupelit: höyryjunan ja limusiinin.

Julisteessa junaa vetää yksi alkuperäisistä kolmesta veturista - W.F.Cody. Kuten kaikki tietävät William F. Cody on Buffalo-Billin oikea nimi. Tämän veturin tunnistaa helposti etuvalon päälle kiinnitetyistä hirvensarvista.

Höyryjuna on ajeluna niitä harvoja, joissa on säilynyt puiston alkuperäinen nimi: EuroDisneyland. Syy tähän löytyy logosta (julisteen alareunassa), jossa on kirjaimet EDRR eli EuroDisneylandRailRoad. Logoa on viljelty aika paljon Main Streetin asemalle ja juniin, joten sen poistaminen ei olisi ollut kovin yksinkertainen juttu.

Toinen versio on, että EDRR ei tarkoittaisikaan EuroDisneylandin rautateitä vaan olisikin nimetty Main Streetin johtavan suunnittelijan - Eddie Sotto - mukaan. Kyseessä olisi siis EDin rautatiet.


Junarataa vastapäätä seinällä killuu Main Streetin Limusiini-yhtiön mainos. Limusiini (vaihdellen paloauton, poliisiauton, kaksikerrosbussin ja hevosvetoisen ratikan kanssa) kuljettaa ihmisiä Town Squarelta Central Plazalle tai takaisin.


Takkahuoneen meri-teemaan sopii hyvin juliste Karibian Merirosvoista. Kehys on 40x50cm musta Virserum.

Juliste kuvaa yhtä ajelun klassikko-kohtauksista, jossa Wicked Wench -merirosvolaiva hyökkää kaupunkia suojaavan linnoituksen kimppuun.

Viattomat turistit jäävät näiden kahden väliin niin ajelussa kuin julisteessakin (pieni vene keskellä julistetta). Julisteessa tilannetta katsotaan voitontahtoisesti hymyilevän merirosvokapteenin rinnalta laivan kannella.


Alakerran ns. vierasvessa on alkanut saada pikku hiljaa kummitustalo ilmettä (kts juttu tästä), joten Phantom Manorin -juliste sopi hyvin sinne. Kehys tässäkin Virserum, mutta nyt kullanvärisenä ja koossa 30x40cm.

Pidän julisteen värimaailmasta, siinä jotain oikeasti aavemaista. Phantom kietoo kuvassa kätensä Ravenswoodin kartanon ympärille aivan kuin ajelussakin. Kyytiläiset eivät voi kuin katsoa itseään ja vaunuaan peileistä, kun siinä kohtaa jo luurangoksi muuttunut Phantom kaappaa samalla tavalla Doombuggyn syleilyynsä.


Keittiön seinälle ripustin Gibson Girl Jäätelöbaarin julisteen. 30x40cm Ribba kehykseen juliste sopi suoraan ilman paspaa.

Gibson Girl on kunnianosoitus amerikkalaiselle graafikolle Charles Dana Gibson (1867-1944). Yksi hänen luomuksistaan oli ns. Gibson Girl eli lähes ikoninen tapa, jolla hän esitti kauniin, mutta itsenäisen amerikkalaisen naisen 1900-luvun taitteessa.

Pienenä yksityiskohtana; koska kyse on tavallaan mainoksesta, julisteesta löytyy tietenkin baarin osoite: 400 North Main Street. Vaikka kaupunki on kuvitteellinen kaikilla rakennuksilla on osoitteensa aivan kuin muukin taustatarinansa.


Kaksi Disney-ajeluiden klassikkoa päätyi Meerin seinälle valkoisissa 30x40cm Nyttja kehyksissä. Yhteistä Peter Panille ja It's a Small Worldille on että molemmissa liikutaan laivalla - toisessa tosin lentävällä laivalla.

Molemmissa julisteissa tyyli on hyvin yksinkertaista jopa lapsenomaista, mutta molemmista henkii lasten mielikuvitus ja puhdas usko tulevaan.


Isoveikka Eliaksen huoneen Leijonakuningas-teemaan sopi hyvin Seikkailujen saaren -juliste 30x40cm mustassa Fjällsta-kehyksessä.

Julisteesta löytyy paljon enemmän Seikkailujen saarella sijaitsevia asioita ja paikkoja kuin mitä ensi silmäyksellä arvaisi. Kapteeni Koukun laiva on tietysti itsestään selvyys, mutta kuvassa on myös Kallokallio, riippusilta, Robinsonin perheen puu-talo ja paljon muuta.


Viimeisenä astumme Auroran kammariin. Puiston keskipiste on Le Chateau de la Belle au Bois Dormant - Prinsessa Ruususen linna. Juliste tuo esiin tämän kauneimman Disney-linnan taianomaisuuden.

Julisteessa on myös hyvin paljon Disneyn 1959 ensi-illan saaneen Prinsessa Ruusunen -elokuvan graafista henkeä. Todella kaunis juliste!

Ainon Disneylandista ostama pehmo-Elsa on samaa mieltä (vaikka tietysti pitää omaa linnaansa vielä kauniimpana ;-) ).

Kuten tarkimmat huomasivat kolme on joukosta poissa - Orbitron, Space Mountain ja Big Thunder Mountain. Niiden osalta jäimme vielä makustelemaan sijoituspaikkoja ja raameja. Eiköhän niillekin paikka löydy jossain vaiheessa.

Sinänsä minimuffinsit poikkeavat tavallisista vain kooltaan. Tällä reseptillä syntyy noin 25kpl minimuffinseja.

Ainesosat:
3kpl   Kananmunaa
1½dl  Sokeria
2½dl  Vehnäjauhoja
1tl   Leivinjauhetta
1tl   Vaniljasokeria
1   Sitruunan raastettu kuori
1rkl   Sitruunamehua
100g  Sulatettua voita

Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita kuiva-aineet keskenään ja sitten munavaahtoon. Vatkaa kunnolla. Lisää sitruunan kuori ja mehu ja viimeiseksi voi.


Lado minimuffinsivuoat pellille. Lusikoi taikina pursotinpussiin ja täytä n. 2/3 vuoasta.


Levitä vuoat erilleen toisista ennen paistamista tai muffinsseista tulee kantikkaita.

Paista 175 asteessa noin 15 minuuttia. Anna jäähtyä.

Kuorrute:
3dl   Tomusokeria
50g   Sulatettua voita
100g  Tuorejuustoa
2rkl   Sitruunamehua (voit korvat myös jollain muulla makuaineella)
Elintarvikeväriä

Sekoita tomusokeri, voi ja tuorejuusto. Lisää maku- ja väriaineet. Jos massa on liian juoksevaa, lisää tomusokeria.


Pursota kuorrute muffinsien päälle. Voit lisäksi koristella sen nonparelleilla yms.

Säilytä kylmässä ennen tarjoilua.

Aamu oli vaihteeksi aurinkoinen ja taivas aivan pilvetön. Disneyland-puisto oli kohteemme ja siellä suuntasimme Peter Pan -ajeluun.


Hyppäsimme merirosvolaivaan ja kiisimme öisen Lontoon yli MikäMikä-maahan. Tämä ajelu on ehkä johtuen kulkupelistä ja tavasta (laivat roikkuvat kiskosta) ihana. Liikkeen ja tilanteen tunne on hieno laivan paitsi mutkitellessa myös noustessa ja laskiessa.


Peter Panin luota tähtäsimme päihittämään jälleen keisari Zurgia. Zetat saivat laserista - WHAZAM!



Vaelsimme aivan Discoverylandin perälle. 3D-lasit päähän ja katsomaan elokuvaa "Kulti kutistin yleisön". Katsomossa vilistävät rotat ja muut tehosteet olivat liikaa Roosalle, joka puolivälissä otti lasit päästä ja istui silmät kiinni sykkyrässä penkissään.


Ruususen linnan liepeillä sijaitsee toivomuskaivo. Kävimme viskaamassa lantit veteen ja esittämässä toiveemme. Ranskalaiset hyväntekeväisyysjärjestöt kiittivät lahjoituksestamme.


Sitten kapusimme Ruususen linnan toiseen kerrokseen tutkimaan Ruususen tarinaa gallerian taideteosten muodossa.



Kuninkaallinen meininki jatkui edelleen. Olimme tehneet varauksen Tuhkimon majataloon.


Ensin kävimme kuitenkin parkkipaikalla tarkistamassa onko ravintolan nimikkoprinsessa paikalla. Vaunuista päätellen olisi.


Ja Tuhkimoon törmäsimmekin jo heti eteisessä. Joni ei uskaltaunut samaan kuvaan - "akkojen hommia!"


Nuoren miehen ujous kumminkin kaikkosi puoliväkisin päästyämme ravintolasaliin ja typyjen marssiessa pöytäämme.




Ruokakin oli hyvää (paitsi alkupalan osana tarjottu kurpitsakeitto), mutta jälkkäri kruunasi kaiken.


Kuppi kahvia ja taas jaksaisi painaa viileässä kelissä.


Minnin juhlajuna puksutti ohi, kun marssimme kohti porttia ja päikkäreitä. Moi vaan kaikille tutuille!



Edellisen illan tapaan suuntasimme Adventurelandiin soihtujen välistä. Nyt kumminkin kurvasimme heti sisään päästyämme vasemmalle Aladdinin käytävään.



Kaikki tuntevat tarinan, joten ei siitä sen enempää. Hengen sanoin:"Ciao, adios, later DUCKS!"


YoMAN! Roosa harkitsi vakavasti rastoja, mutta jänisti sitten.


Kaarsimme Adventure Islelle ja kohti Robinsonin perheen puutaloa - siis sellaista taloa joka on rakennettu puuhun.


Raput johtavat korkealle puuhun ja matkan varrella esitellään eri huoneita. Tämä on selkeästi aliarvostettu kohde. Se sisältää paljon hoksattavia yksityiskohtia. Yleensä ei edes tarvitse jonottaa.




Erinäisten välietappien kautta kiersimme saarta ja tähtäsimme kohti Kallokalliota.


Kurkittuamme ulos sen silmistä olimme valmiita kohtaamaan Karibian Merirosvot.




Vaikka tätä ajelua seilaisi kerta toisensa perään löytyisi aina uusia juttuja ja yksityiskohtia. Aivan uskomatonta! Disneyn taikaa parhaimmillaan.


Pimenneessä illassa saavuimme nykyisin puretulle (luojan kiitos!) väliaikaiselle lavalla, joka tönötti vuosikausia linnan edustalla. Oli nimittäin aika katsella It's Dance Time with Mickey -esitystä.





Esityksen jälkeen oli hyvä hetki rauhoitella Lumikin ajelussa. Se olisi ollut Jonillekin lepoa, jos se p....nan noita ei olisi hyppinyt esiin joka paikasta.



Aina vain parani! Iltaruoka nautittiin Disney Villagen Mäkkärissä, josta Jonikin sai niitä oikeita nuggetteja.