Mikko Hiiren maailma

En voi kuvitella, että minkään muun matkatavaran särkyminen tai katoaminen, haittaisi niin paljon lomamatkaa kuin lastenrattaiden. Iskän selkä ja hermot kiittää, jos ne saapuvat ehjinä perille samassa koneessa matkaajien kanssa.

Lisäksi täytyy muistaa, että rattaat menevät ruumaan ns. erikoismatkatavaroina eli lentoyhtiöiden vastuu niiden särkymisestä on hiukan häilyvä. Tästä johtuen vahinko on haettava vakuutuksesta.

Vakuutuskaan ei kumminkaan korvaa sitä vaivaa ja tuskaa, mikä kohteessa tästä vahingosta syntyy. Eikä myöskään kuluja esimerkiksi vuokrarattaista.

Vaunujen pakkaamiseen kannattaa siis oikeasti panostaa aikaa, vaivaa ja ehkä hiukan rahaakin.

Tälle seuraavalle Pariisin Disneylandin reissulle otamme mukaan kahdet rattaat: Doombuggy-tuplarattaat päivittäiskäyttöön ja kevyet Hauckin sattarit Eliakselle Pariisin kiertoajelupäivälle.



Rattaiden pakkaamisen aloitan kuljetuslaukun ja rattaiden imuroinnilla ja höyrypesulla. Samalla tulee tarkastettua mahdolliset vauriot yms.


Doombuggysta otan pyörät irti. Koska ne ovat ilmakumirenkaat tarkastan niiden ilmanpaineen ja täytän tarvittaessa.


Sitten rattaat kasaan ja laukkuun. Vaikka ko. laukku on näille rattaille tarkoitettu, se on turhan väljä. Asettelen rattaat siksi laukun toiseen päähän ja pohjaan. Doombuggyn laukussa on sisällä kiinnitysremmit, jotka kiinnitän ja kiristän.


Sitten asettelen renkaat niin, että ne jäävät rattaiden ääripisteiden sisäpuolelle eivätkä purista runkoa tai päinvastoin. Lukitsen renkaat "mustekala" kumiremmein. Jos käytät remmejä, joissa on metalliset koukut, varmista etteivät ne hankaa renkaita tai muita arkoja osia.



Sitten laitan paketin ympärille kiristysnauhat. Näitä pikalukollisia nauhoja löytyy tavaratalojen retkeilyosastoilta parin euron kappalehintaan. Hinnoilla taitan myös laukun löysät kankaat kasaan (kuvan oikea laita). Kannattaa katsoa, että kantohihnoista kantaminen ei siirtele hihnoja. Kentällä kantohihnat kannatta työntää joko niille tarkoitettuun taskuun tai laukun vetoketjun raosta laukkuun, niin ne eivät jää kiinni mihinkään.


Jos käytössä on pakkauskelmua, voi remmit ja taitetut kankaan vielä suojata sillä.


Hauckien kanssa onkin homma hiukan helpompaa. Puhdistuksen jälkeen rattaat kasaan. Arvioi mitkä voisivat olla herkimmät kohdat rattaissa.


Näissä Hauckeissa sellainen on mielestäni etupyörien (kuvassa vasemmalla) väli. Ne jääväät ohuiden taivutettujen putkien varassa noin kymmenen sentin päähän toisistaan. Tästä syystä leikkasin styroksista 10*10cm palasen, jonka lukitsen putkien väliin pakkauskelmulla. Kelmua käärin myös renkaiden ympäri molemmissa päissä.


Lopuksi laitan rattaat kassiin. Käytämme Riitta-mummun alunperin Carenan rattaisiin tekemään kassia. Tässäkin kiristän löysät kankaat lyhyillä (50cm) kiristysremmeillä kasaan ja varmistan pakkauskelmulla.

Uskon, että kentällä hyvin pakatut rattaat mielletään arvokkaammiksi ja niitä käsitellään hellemmin. Onhan omistajakin nähnyt vaivaa niiden pakkaamisessa.