torstai 23. tammikuuta 2014
Vuotta vaille KÄPY
Kirjoittanut: Mikko Hiiri Kirjoita Ensimmäinen Kommentti!
Onnea rakkaalle siskolleni Saaralle! Täytät tänään vuotta vaille käpy. Ensi vuonna odotamme saavamme kutsun käpykakkukutsuille.

Mutta mitä mahtuu näihin kolmeenkymmeneenyhdeksään (onpa iso luku) vuoteen....


Saara syntyi kylmänä ja lumisena (niin sen ainakin muistan, kun menin pöydän alle mököttämään äidin lähtiessä taksilla sua synnyttämään) päivänä tammikuussa.



No, kesään mennessä oli tietysti jo lämminnyt kelit ja tunteet. Isoveli saattoi jo pitää sylissäkin.


Milloin oltiin mumin ja papan luona mökillä..


milloin kotona Rantatiellä, mutta tukkaa sinulle ei kasvanut ennen ekaa luokkaa.


Siksi varmaan pidit huppua päässä, kun kävimme pösöllä Ähtärin eläinpuistossa ja ajoimme Helvetinkoulun ohi. (Niin siinä kyltissä luki ;-) )


Tässä hienostellaan Pirjon ja Paulin häissä...


...tästä taas saisi Pepsodent-mainoksen.


Urheilemaan olit kova aina, mutta pikkasen leuhka: "Kattokaa, vaan kaksi kultamitalia kaulassa!"


Eikä tarvitse ihmetellä, mistä teidän tytöt ovat uteliaisuutensa perineet. Ei jäänyt yksikään joulupaketti etukäteen tutkimatta.


Hevosista tykkäsit, et kissoista - tuokin katti lensi kaaressa kuvan ottamisen jälkeen.


Aina yhtä pirteänä aamuun.


Aika nuorena aloit jo miettiä eri ammatteja - tulisiko sinusta Tarzan....


...vai mallitytteli autonäyttelyyn?


Et osannut päättää, niin sinusta tuli ylioppilas, ...


... josta äiti oli todella ylpeä (kuten näkyy).


Juhlit lakkiaisia hillitysti, toisin kuin Niko (En laita sitä kuvaa, perheblogi)



Niko oli tosiaan tullut elämääsi tässä jossain vaiheessa.


Kihlajaisia saimme viettää, mutta hääkuvia ei ole, vaikka naimisiin menitte.
Teillä kun oli vain se kolmen munan hääkakku.


Siinä se elämä eteni: hevostelua...


.... mallintöitä ....


.... hauskanpitoa...


....lisää hauskanpitoa...


...syömistä...


.... ja juomista.


Sitten sekalaisessa järjestyksessä valmistuit puistokemistiksi...


....aloitte rakentaa...


... ja Roosa syntyi.


Mutta elämä jatkui: hauskanpitoa....


...lisää hauskanpitoa...


...syömistä...


...ja juomista.


Sitten syntyikin jo Minttu.


Tältäkö se kahden lapsen äitinä tuntuu? ,-)


Elämä on komentelua...


...imurointia...


...orjatyötä...


...juoksentelua.


Onhan se elämä välillä...


...vähän juhlaakin...


...Ainon kummitädillä,...


...mutta annathan muiden vaihtaa poikien vaipat.


Pysy aina omana iloisena itsenäsi!

Onnea miljoonasti Saara!


Ai niin, tässä vielä yksi nolous....




Tunnisteet:

Ei kommentteja :

Jätä kommenttisi klikkaamalla tästä!